Ha haa, sainpas ainakin jonkun "suomalaisuus"intoilijan avaamaan jutun tarkoin harkitulla otsikoinnilla!
Suomessa neljännesvuosisadan asunut, tuntemani maahanmuuttajamies A puhuu suomea aika hatarasti. Näin oli ainakin 8-9 vuotta sitten, eikä minulla ole paljoakaan syitä uskoa, että tilanne olisi tästä mainittavasti muuttunut. Hän tuli töihin Nokialle, jossa työkieli oli alusta alkaen englanti, ja suomalaisen vaimonsa kanssa kotikieli on englanti.
A ymmärtää suomea mainiosti. A pyytää aina suomalaisia puhumaan hänen suomea, mutta kun kerran ilmielävän ulkomaanelävän kanssa on mahdollisuus solkata ulkomaata, niin me härmäläiset sitten käytämme häntä kävelevänä kielikylvettäjänä. Eikä hänen kotikielensä ole englanti, mutta hän puhuu kyllä kieltä erinomaisesti.
Tänään kuulin tarinan Suomessa yli 40 vuotta asuneesta maahanmuuttajamiehestä, joka edelleenkin joutuu käyttämään suomalaista vaimoaan asiointitulkkina käydessään lääkärissä. Kun me suomalaiset syytämme maahanmuuttajia siitä, että eivät edes yritä kotiutua, niin me emme kyllä tee sitä mahdolliseksi. Meille mamu vie hautaan mamuutensa, ja mamujen kieli on englanti, vaikka se olisi ranska, espanja, somalia, arabia, venäjä tai ruotsi (!)
Toinen tarkoituksellinen toimituksellinen valintani tässä ääneenajattelussani oli rajata kotimaiset kielet suomeen. Sitä se nimittäin enemmistölle on. Suurin osa suomenkielisistä mieltää ruotsin ulkomaankieleksi, mikä todettakoon tässä neutraalina asiantilana.
Kun teemme mamuille karhunpalveluksen vaikeuttamalla heidän kotoutumistaan, sahaamme omaa oksaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti