Olivia-lehdessä pohdittiin, mitä on rakkaus. Parhaiten asiaa tutki kirjailija Pajtim Statovci, joka varsin nuorena (25 v) oli aika hyvin tavoittanut tämän karkaavan käsitteen merkityksen. Hän pohti filminäkin tunnettua romaania Revolutionary Road: "rakastavatko April ja Frank toisiaan oikeasti, vai sitä mitä he voisivat olla, sitä mitä ovat kaikkien niiden vuosien aikana jättäneet sanomatta siinä pelossa, että paljastavat toisilleen tavanomaisuutensa".
Oheinen sitaatti onnistuu tavoittamaan aika monta olennaista kysymystä. Rakastetaanko toista sellaisena kuin tämä on, vai sellaisena kuin hänen haluttaisiin olevan? Tämä edellyttää sitä, että pystytään elämään oman reaktion kanssa, joka seuraa kun rakastettu putoaa jalustaltaan, ja paljastuu, mitä hän oikeasti haluaa. Ja että joskus se voi ollakin jotain ihan muuta kuin mitä itse on halunnut uskotella, ja halu rakastua on peittänyt tämän todellisuuden näkyviltä. Rakkaus ei saa olla sokea, vaan pikemminkin rakkaus on rohkeutta uskaltaa nähdä selkeästi, myös itsensä peilistä. Rakastetaanko omaa itseä sellaisena kuin on, mikä on edellisen edellytys?
Rakkaus ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tai edes voitaisiin jakaa, mutta rakkaudesta on kyse, jos oma rakas juoksulenkki halutaan vaihtaa retkeen puolison kanssa. Rakkaus odottaa sitä, että puolison hammastulehdus paranee, jotta hän jaksaisi patikoida kanssasi sille tietylle penkille lenkkireittisi varrella.
Minulle on vaatinut elämänperspektiiviä, kykyä luopua, jotta olen oppinut ymmärtämään, että toista ei voi syyttää siitä, miksei itse ole tullut sellaiseksi kuin joskus ehkä oli halunnut. Sitäkään ei voi tietää kokematta, että joskus jakaminen onkin hienompaa kuin omien välittömien mielihalujen tyydyttäminen. Tämä ei nimittäin tulisi kyseeseenkään. Jos ei rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti