Mikä on aikuinen?

Kuka on aikuinen? Mistä tunnistaa aikuisen? Aikuisuus on rooli, tiettyjen yhteiskunnallisten tehtävien suorittamista, suhde toiseen (lapseen, instituutioon, tasa-arvoinen suhde toiseen aikuiseen), ei-laadullinen määre. Aikuisen kanssa ei voi ryhtyä tasaveroiseen suhteeseen kuin toinen aikuinen, oli tämä sitten talossa, puutarhassa tai tehtaassa. Työelämä, tuottavuus, edesvastuullisuus vaativat aikuista, ja siksi aikuisen roolia voi toimittaa 19-, jopa 17-vuotias ”mies”. Lapselle aikuisesta käy kuka tahansa täysikasvuinen, ja kaikki aikuiset ovat mittaamattoman vanhoja; esimerkiksi puolisoni oli luonnehtinut alle kouluikäisenä isänsä täyttävän ”ehkä jotain noin 85”.

Koulutuksen pidentyminen lienee keskeisin syy aikuisuuden pitkittymiseen. Esimerkiksi oman sukupolveni vanhemmille oli normi perustaa perhe 17-21 vuotiaina. Nyt vastaavassa tilanteessa ollaan 35-40 -vuotiaina, jos silloinkaan.

Itse joskus olen käyttänyt aikuisuuden määritelmänä sitä, että on historiallista perspektiiviä, ainakin osaa sijoittaa itsensä jatkumolle (vaikka eivät kaikki osaa: paras ystäväni hahmottaa ajan tunnelmakuvina, ei vuosilukuina). Tajusin vuonna 1997, että syntymästäni oli siihen hetkeen sama aika kuin II maailmansodan loppuun, Sota tuntui joltakin, joka kuului sellaiseen aikaan, joka ei voisi kuulua siihen todellisuuteen ja maailmaan, jota minä elin, mutta vuonna 1997 ymmärsin, että ei se niin kaukana ollut. 

Minä ryhdyin aikuiseksi viimeistään palattuani avioeron jälkeen Suomeen, 39-vuotiaana. Silloin en enää voinut paeta kenenkään selän taakse. Elämäni piti konstruoida uudestaan, eikä sitä voinut tehdä kukaan muu kuin minä itse. Vain minä saatoin päättää, mitä asioita edellisestä elämästäni valitsin mukaan uuteen elämääni ja mitä heittäisin pois sen muuttokuormani osan mukana, jota olin raahannut Norjaan asti niihin päiviin. Päätin ryhtyä aikuiseksi, koska minun piti, ja sitä minulta vaadittiin. Tähän myötävaikuttivat oleellisesti eräät merkkipaalut, ulkoiset aikuistumisen merkit: asuntolaina, avioliitto, ulkomailla asuminen ja lapsi. Jos ei mitenkään muuten, niin viimeistään lapsi vaatii aikuisen: oma lapsi vaatii kasvaakseen, että hänen vanhempansa ovat aikuisia. 

Tämä kirjoitus on osana kasvatustieteen johdantokurssille palauttamaani oppimispäiväkirjaa.