On aika kova vaatimus edellyttää yksittäisten maahanmuuttajien aina jotenkin muistavan käyttäytyä siten, että he olisi kunniaksi "omalle ryhmälleen", kun minäkin kuulun jatkuvasti ja yhtäaikaisesti moneen ryhmään. On aika raskas taakka pudottaa sotaa paenneelle ihmisen olkapäähän saman tien Suomen kamaralle astuttuaan yliminä, joka aina muistuttaisi, että koska moni suomalainen jo lähtökohtaisesti suhtautuu nihkeästi, niin pitää olla vielä paaviakin paavillisempi, ja suomalaistakin suomalaisempi.
Olen esimerkiksi eurooppalainen, mies, isä, sosiologi, osastonsihteeri, porvoolainen, suomalainen, West Ham -kannattaja, Brucknerin musiikin ystävä, vihreä ja ties mitä. Ja mitä minun pitäisi näistä edustaa esimerkiksi ruokaillessani, saati vessassa käydessäni? Mies, kun hoidan wc-asioitani? Eurooppalainen kuunnellessani musiikkia? Isä ollessani leikkipuistossa? Suomalainen katsoessani jääkiekkoa? Poika ollessani ystävieni seurassa?
Tulee mieleeni keskustelu Norjasta joidenkin vuosien takaa, kun ohjaaja Ole Asbjørn Ness kertoi Aftenpostenin kronikassaan 10.6.2009 yrityksistään ohjata radiokuunnelmia Norjan yleisradiolle, NRK:lle.
Ness oli suunnitellut kuunnelmansa yhdeksi henkilöksi imaamia, jolla – ihminen kun on – on myös yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämä ei NRK:lle kelvannut, imaameilla kun ei ole epämiellyttäviä piirteitä, tai ei siis saa olla. Kuunnelman yhden päähenkilön nimen oli määrä olla Muhammed, eikä tämäkään käynyt, vaikka Muhammed onkin nykyään yleisin Oslossa poikalapsille annettava nimi.
Ohjelmasta jo kertaalleen sensuroidulla Muhammedilla – ihminen kun on – oli myös määrä olla yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämäkään ei käy, sillä kenelläkään Muhammed-nimisellä henkilöllä ei saa olla epämiellyttäviä luonteenpiirteitä.
Ness toteaa, että tapauksessa ilmenevän, liioitellun poliittisen korrektiuden aikakausi alkoi länsimaissa Salman Rushdien saamasta fatwasta. Pohjoismaissa Muhammed-pilakuvakohu on antanut lisää syitä varovaisuuteen.
Tietenkin Nessin näkemys esittää asian yhden puolen. Mahdollisesti hänen kuunnelmansa hylättiin siksi, että se oli yksinkertaisesti huono.
Turvapaikanhakijat, kuten mekin, ovat ihmisiä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen, iloineen ja suruineen, pelkoineen ja vihoineen. Eivät enempää eivätkä vähempää. Vähemmistön edustajallakin voi olla kyseenalaisia käyttäytymispiirteitä, hänellä voi pettää joskus harkinta tai sitten vaan hän voi olla ihmisenä mulkvisti. Kuten minäkin. Sallikaamme se hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti