Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.
Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin
läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten
yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet
on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.
Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo
myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan
– kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin
kaavoitusta.
Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on
Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä
toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren
liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren
liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren
liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen
elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.
Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan
välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle
liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan
ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi
liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.
Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin
säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa
Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen
metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät
kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka
taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja
liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava
elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.
Riistavuoren alueen liito-oravakannan
elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella
poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen
laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti
Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota
Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on
sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian
suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa,
vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan
muuta.
Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun
käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin
turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren
alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle
Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).
Metsän kaventuessa pahimmillaan alle
sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati
Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään
sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella
viheralueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti