Turo Kuninkaan "Välityö" on omituinen teos hajanaisuudessaan. Sen alussa on osuvasti luonnosteltu joitakin työntekijäarkkityyppejä. Siiseli on hyvin tunnistettava parodia konttorityöläisestä ja ruusu on kieroonkasvanut siiseli, jolla on ruutuaan isompi ego. Jätkä taas on haalariduunari. Kuitenkin nämä hahmot jäävät käyttämättä. Sitten yksi romaanihenkilö, iskelmälaulaja "Cringo" on parodia, jossa yhdistyvät Tauski, Bablo, Frederik ja manageri on ilmiselvä Mike Sierra -tyyppi, kuin suoraan Hymy-lehdestä repäisty itsensä parodia. Nimensä väärin kirjoittava Cringo on sen kansanosan edustaja, joka sanoo välinpitämättömän tympeästi tyhjin silmin hä kun joku huomauttaa että siinä pitäisi olla g. Ihmisten, jotka ovat aina paitsiossa koska eivät erota oppositiota hallituksesta ja opportunismia opossumista.
Hyviä parodiahahmoja Kuningas hahmottelee, mutta jotenkin niiden ympärille ei riitä romaania siteeksi. Tai sitten juppimaailma, josta huomaamatta liu´utaan johonkin Kokoomuksen ja "Sinisten" rajamaastoon, on vain minulle vieras. Tunnistan sen kyllä kuulopuheen tasolla.
Kirja on siinä mielessä paikkansa täyttävä, että se paalutti entistä voimakkaammin sen, että haluan itse kirjoittaa. Oman elämäni hahmot ja kohtaukset muistiin. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti