Pitäkää sitten miehille tyypillisenä kulttuurisena omimisena, en piittaa. Kyse on siis siitä, että miehille tyypillisenä pidetty väkivaltaisuuden itsestäänselvyys saataisiin kyseenalaistettua. Yleisradion kolumnisti Taneli Heikka nosti tärkeän asian esiin kolumnissaan, jossa hän totesi, että #metoo on ehkä paras sosiaalisen median aikaansaama joukkoliike.
Millä lihaksilla sitten pullistelen? Kerran olen saanut köniini, 12-vuotiaana keskellä Pohjois-Haagan asemaa neljän-viiden maissa iltapäivällä. Kukaan aikuinen ei puuttunut. Kolmesti olen ollut saada rökkiini myös baarissa, baarijonossa tai kotimatkalla baarista. Onneksi nopeat jalat pelastivat. Tähän en laske edes mukaan kaikkia kouluajan pöllytyksiä, joissa ei onneksi sattunut sen kummemmin; 3. luokan syksyllä yksi ja sama luokka"toveri" löylytti minut kolmasti kotimatkallani. Sittemmin tajusin olevani häntä isompi, ja olen myös sikäli osallinen #mentoo:hun että heitin hänet kostoksi kerran koulun roskikseen. Kaksi kertaa myös ollessani esimurrosikäinen itselleni tuntematon mies yritti riuhtoa koirani talutushihnaa kädestäni ja viedä koirani autotielle.
Uskon #mentoo:n olevan tarpeellinen jo siksikin, että jos miesten keskinäinen väkivaltaisuus saataisiin kitkettyä, ei sitä väkivaltaa riittäisi naisillekaan. Väkivaltaisuuden sisäistämisestä osaksi miehistä kulttuuria ja jokaisen miehen psyykeä kertoo se, että kukaan ei puuttunut kun minua mätettiin. Pojathan ne ovat poikia. Ja pojille on sellaisenkin kaksoisstandardin ylläpitäminen mahdollista, että olin saman tyypin kanssa kaveri siviilissä, mutta koulumatkat kuuluivat julkisen roolin esittämisen sfääriin, ja siksi siellä sopi löylyttää vähän nynnympää kaveria ettei kukaan vaan luullut hintiksi. Enkä usko olevani ainoa, joka usein yllättää itsensä arvioivansa vastaantulevia miehiä sillä silmällä, pärjäisinkö tälle fyysisesti. Niin sisäistettty on fyysisen suorituskyvyn mittaamiseen perustuva malli.
Siksi #mentoo.
Taneli Heikan kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti