Ensimmäisen syksyni Kantsussa tutustuin kävelemällä uuteen kotikylääni ja kuuntelin Tapani Ripatin Rockradiota. Tuolloin kyseessä toki oli lähinnä oman aikani kuva; kaikkinaisiin oman napani ulkopuolisiin Zeitgeist-luonnehdintoihin olin vielä liian nuori.
Samastuin kuitenkin parhaan tahtoni mukaan nuorisoon, ja sen ajankuvan piirsi Pelle Miljoona, jolloin heidän ajankuvastaan tuli minunkin ajankuvani, tai ainakin he välittivät minulle miltei sellaisenaan syksyn 1980, jolloin vain vaatimattomat kaiuttimeni olivat autenttisen välityssuhteen esteinä, minun ja maailman välissä.
Kyse on edelleenkin aikaa kestävästä äänitteestä, vaikka toki jokainen vuosirengas kerryttää muistoihin, ja samalla albumin arvoon lisää karaatteja. Olen jäävi arvostelemaan albumia kriittisesti, mutta se on minulle ylittämätön suomalainen albumi. Kulunut aika paljastaa, että ovat pojat kuunnelleet tarkkaan the Clashinsa kaikkine reggae-vivahteineen.
Levyyn tuovat aitoa nuorisolaista rosoa 16-17 -vuotiaat Sami Takamäki-Yaffa ja Andy McCoy jo aikuisiksi ehtineiden akateemikkopunkkareiden Tumpin, Taskisen ja Pellen hoivassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti