Mistä sitten on kyse nostalgiassa? Kyse on perusturvallisuuden tunteesta: persoonasta, joka on rakentunut tietyissä maisemissa. Nostalgisoinnilla lisätään eksistentiaalista perusturvallisuudentunnetta, oloa siitä, että omassa maailmassa on jokin muuttumaton keskiö. Nostalgisointi on myös paluuta hienoihin muistoihin, huonot ovat unohtuneet, ja niistä muistuttaviin paikkoihini en tietoisesti pyri palaamaan. Minulla se keskiö paikoittuu joihinkin maisemiin, vaikka sijaitseekin sisimmässäni, liikeaistini muistissa.
Mikä sitten on valokuvien suhde näihin mielen maisemiin? Valokuvat eivät ole maiseman korvike, mutta ne vähentävät tarvetta käydä paikan päällä: niiden ansiosta fyysinen maisema ei vaadi välitöntä paluuta.
Tarkoitukseni oli käydä dokumentoimassa kahta paikkaa: Keskuspuiston pohjoisosia ja Talin ja Patterimäen seutuja. Keskuspuistosta minulta sentään löytyy jonkin verran kuvia, mutta Tali-Patterinmäki -alueella en oikeastaan ole liikkunut sen koommin kun muutin sieltä, mistä on todellakin jo 10 vuotta!
Tarkoituksenani oli kuvata yhdeltä keskeisimmältä lenkkireitiltäni jokainen sellainen mutka ja kohta, joka sanoo minulle henkilökohtaisesti jotakin.
Kyllä kannatti. Näiden kuvien ansiosta voin olla minä silloinkin kun en juokse näissä maisemissa, ja kaikkein eniten olen minä juostessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti