keskiviikko 23. elokuuta 2017

Toivoton polttaa sillat takanaan

Turun viimeviikkoisista kauheista teoista on riittänyt spekulaatioita, enkä minä aio niihin liittyä. Kuitenkin, joka tapauksessa kyse on ollut ihmisestä, joka on nähnyt tilanteensa toivottomana ja tulevaisuutensa sysimustana. Jos edessä ei näe mitään tavoittelemisen arvoista tai mahdollisuuksia tavoittaa näitä asioita, jotka tuntuvat pakenevan, silloin millään ei ole mitään väliä.

Tämänhän tietää jokainen pitkään työtä hakenutkin. Mitä pidempään haet työtä, mitä useampi ovi sulkeutuu edestäsi ja mitä useammin saat vahvistusta sille luulollesi, että jos et nyt ihan sinä mutta ainakin kokemuksesi ovat täysin arvottomia, silloin oikeastaan elämäsi - tai ainakin ammatillinen elämäsi - on ollut turhaa. Ja se havainto on aika masentava.

Jos ihminen ei saa ovia auki hyvällä, tähän voi suhtautua muutamilla tavoilla. Jos on jo kokeiltu useita avaimia, tällöin toki ihmisemme voi vain tyytyä lähtemään pois. Hän saattaa myös jäädä itkemään suljetun oven taakse. On myös mahdollista, että hän yrittää suorittaa avauksen väkivalloin.

Toivoton ihminen saattaa nähdä maailman nollasummapelinä. Jos minä en saa tuota työpaikkaa, ei kukaan muukaan saa sitä saada. Jos nainenkin jätti, ei sitä kukaan muukaan saa saada. Jos mahdollisuudet antaa oma, rakentava panos kerta toisensa jälkeen evätään, silloin ihminen jää kokemaan itsensä tarpeettomaksi ja tyhjäksi. Jos ei kerran rakentaa, niin sitten edes rikkoa.

Jos näkee tulevaisuutensa toivottomana tai ei ylipäätään osaa nähdä tulevaisuutta, silloin sovelletaan herkästi poltetun maan taktiikkaa. Fiksuksi tätä strategiaa ei voi sanoa, mutta se on perin inhimillistä: jos kerran mistään yrityksestä tehdä jotain hyvää, luovaa ja kestävää ei ole koitunut mitään hyvää, mitä väliä millään sitten on? Jos kokee jo olevansa toivon hylkäämä, ei se kai siitä sen pahemmaksi enää muutu, jos vaikka tekee entisestä työnantajastaan työsuojeluilmoituksen?

Tietämättä Turun tappajan motiiveja, psykologisesti jostain tämäntyyppisestä prosessista lienee kysymys. Amok-juoksusta, jossa yritetään pudottaa mahdollisimman monta päätä kun oma pää ei enää nouse kaikkien nöyryytysten jälkeen. Kun sinua ei koskaan hyväksytä vääräuskoisena, maahanmuuttajana, minään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti