Mitä oikein ovat mielipiteet? Ovatko ne uskomuksia, perusteltuja uskomuksia vai tosia perusteltuja uskomuksia ääneenlausuttuina? Tuleeko yksityisistä ajatuksista, sisäisistä äänistä mielipiteitä vasta kun ne lausutaan ääneen? Olen pohdiskellut mielipiteiden olemusta kymmeniä vuosia, ja koettanut joskus blogatakin asiasta jotakin.
Lienee liian tiukkaa vaatia tuota viimeistä kategoriaa, mielipiteiden olevan paitsi perusteltuja, myös tosia uskomuksia, sillä silloinhan mielipiteitä ei erottaisi tosiasioita koskevista toteamuksista mikään, jolloin ne olisivat turhia. Kuka tekisi mitään mielipiteillä? Määrittelisinkin mielipiteet II-kategoriaan "perustelluiksi uskomuksiksi"; pelkät uskomukset taas ovat oikeastaan sitä, että ihminen luovuttaa omat yksilölliset aivonsa jollekin toiselle, on kuin kello, jota tuuli soittaa, itse ontto, ilman omaa sisältöä, ajatusta. Ei kaikki aivojentäyte ole ajatusta, ja jos näin uskoo, on kuin väittäisi että kaikki sanat peräkkäin olisivat kirjallisuutta, tai kaikki äänet musiikkia.
Tosin mielipiteet lähestyvät faktoja episteemiseltä varmuusasteeltaankin ainakin ääritapauksissa. Jos vaikkapa satunnainen kadunmies ja pianoprofessori Matti Raekallio pannaan esittämään käsityksiään Beethovenin pianosonaateista, ei liene aivan liioiteltua sanoa, että Raekallion mielipiteet - jos perusteltuja, sekä empiiriseen osaamiseen että teoreettiseen tuntemukseen perustuvat - ovat todempia kuin kadunmiehen. Toki molemmilla on yksi ääni, joten ehkä on varmempi puhua toden sijasta totuudellisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti