Kun kannattajien puusta sahataan oksat

Perussuomalaisten viimeisin epätoivoinen hännännostatusyritys oli sivumennen sanoen on osa Suomalaisuuden liiton Sampo Terhon puheenjohtajakampanjaa. Tarkoitan siis kokeilua luopua kouluruotsin pakollisuudesta toisella asteella. Se sahaa omien kannattajien oksaa: enemmän koulutetuissa perheissä äänestetään vähiten PerSuja, ja näissä myös ymmärretään parhaiten tehdä informoituja koulutusvalintoja. Toisen kotimaisen kielen valitsematta jättäminen jäävää monista julkisista viroista, mikä perussuomalaisten kannattajille tiedoksi annettakoon. Eivätkä vain virkamiehet sitä ruotsia tarvitse, vaan ihan vaikka vaan sairaanhoitaja tai sähkömieskin, jos sattuu vaikka rakastumaan porvoolaiseen, jonka perässä muuttaa sieltä ummikkosuomenkieliseltä paikkakunnalta.

Ei kyllä ole perussuomalaisten potentiaalisten kannattajien etujen mukaista tämä hallituksen koulutuspolitiikkakaan, jossa ammattikoulun lähiopetus on romutettu, saati aikomukset leikata perustoimeentulotuesta, ja ajaa köyhät entistäkin ahtaammalle. Miten se pääpersu Soini sanoikaan:

Jo on paljastunut, että työväenpuolue ilman sosialismia on tosiaankin ilman sosialismia. Kohta se on myös ilman työväkeä. Niinpä katse täytyykin kohdistaa edes johonkin. Halla-aholla tämä jokin on maahanmuutto ja Terholla maahanmuutto ja pakkoruotsi. Vielä kun saisi selvää, millä tavalla heitteille kotiin pleikkaria pelaamaan jätettyä nuorta näiden asioiden korostaminen auttaa, tai millä tavalla ansiopäivärahan maksukauden lyhentäminen sadalla päivällä auttaa sitä paperitehtaasta ulos saneerattua, tai velvoite laittaa ansioluettelo 15 työpaikkaan auttaa jos sitä ansioluetteloa ei ole esimerkiksi siksi että elämä ei ole ollut ansioluettelokelpoista.

Mutta ei sen niin väliä. Kunhan ei ruotsia joudu puhumaan.