Kun sisäministeri Paula Risikko (Kok.) julisti Suomen aikomuksena olevan nostaa pakolaiskiintiötään, moni liberaalin maahanmuuttopoliitikan kannattaja ehti riemastumaan. Ilo oli ennenaikainen kun hallitustoveri Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho tyrmäsi kertakaikkisesti Risikon avauksen.
Moinen show järjestettiin aivan turhaan: ensin hallituksesta julistetaan yhtä ja sitten toista. Kuten Tuomas Tuure (vihr.) aivan oikein huomasi, tämä show järjestettiin molempien osapuolten näytättämiseksi hyvältä omien kannattajiensa silmissä; Risikon esittämä liberalismi tietystikin miellyttää kansainvälisesti orientoitunutta ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa osaa Kokoomuksesta ja miksei joitakin puolisokeita oppositiopolitiikankin kannattajia. Terhon avaus oli tietysti pullistelua niiden vielä jäljellejääneiden kannattajien suuntaan, joilta on kaikki viety, lupauksetkin.
Edelläsanotun lisäksi ymmärsin, että Risikon julkinen pseudotahdonilmaus oli peitelty tuenilmaus Terhon suuntaan: Halla-ahon kanssa hallitusyhteistyö tulisi osoittautumaan joka tapauksessa mahdottomaksi, kyse on vain siitä, voiko Petteri Orpon (kok.) sanaan siitä, että Halla-aholle Smolnan ovi on kategorisesti suljettu.
Risikon (joka muuten tarkoittaa riskiä saksan kielellä) julistus oli siis epätoivoinen yritys pitää hallitus kasassa. Onko sen sitten tilannut Terho, EK vai EK:n ohjeistama Sipilä, on tässä sivuseikka. Oleellista on se, kuinka paljon ja mitä hallitus on valmis tekemään pysyäkseen koossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti