Näitä kunnallisvaaleja tuntuu oudolta katsella sivusta kotisohvalta, kun puoliso vieressä täyttää vaalikonetta. Mitä pitäisi ajatella arvokysymyksestä "pitäisikö omilla elämäntavoillaan omaan sairastumiseensa "myötävaikuttanut" (sitaattimerkit omani) velvoittaa osallistumaan hoitonsa kustannuksiin?"
Ymmärrän, että tällä viitataan tupakoitsijoihin ja alkoholisteihin, ja mukana on aimo annos moralismia: on esimerkiksi huonompaa ja oikeampaa alkoholin suurkulutusta. On aivan eri asia, hankkiiko kirroosinsa Martellista vai Jormasta, ja johtuuko tämä liiallisten edustusillallisten määrästä "oikeissa" sosiaalisissa verkostoissa vai vääränlaisissa verkostoista eli ostarin takametsän jengeistä.
Kysymys kieltäytyy ottamasta kantaa esimerkiksi sellaisiin tapauksiin, jossa työntekijä on hankkinut työperäisiä vaivoja, kun kuitenkin töissäkin kai pitäisi käydä? Vai olisiko parempi jäädä kotisohvalle nyhjöttämään, ja oman vapaan valinnan mukaan hakeutua joko siihen ostarin takametsän porukkaan tai sitten kun aikaa on vapautunut, lenkkeillä itsensä huippukuntoon? Mitään välimuotoja ei tietenkään ole.
Miten pitäisi suhtautua siivoojan hankkimiin kulumiin? Entä istumatyön aiheuttamiin selkävaivoihin, II tyypin diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään? Ovatko ne oma vika? Onko oma vika, että työläinen on sidottu konttorituoliin, jopa siinä määrin että THL mittaa työpisteellä vietettyjä aikoja, ja poikkeukset tästä pitää perustella ja varmaankin hyväksyttää jossakin?
Ymmärrän, että tällä viitataan tupakoitsijoihin ja alkoholisteihin, ja mukana on aimo annos moralismia: on esimerkiksi huonompaa ja oikeampaa alkoholin suurkulutusta. On aivan eri asia, hankkiiko kirroosinsa Martellista vai Jormasta, ja johtuuko tämä liiallisten edustusillallisten määrästä "oikeissa" sosiaalisissa verkostoissa vai vääränlaisissa verkostoista eli ostarin takametsän jengeistä.
Kysymys kieltäytyy ottamasta kantaa esimerkiksi sellaisiin tapauksiin, jossa työntekijä on hankkinut työperäisiä vaivoja, kun kuitenkin töissäkin kai pitäisi käydä? Vai olisiko parempi jäädä kotisohvalle nyhjöttämään, ja oman vapaan valinnan mukaan hakeutua joko siihen ostarin takametsän porukkaan tai sitten kun aikaa on vapautunut, lenkkeillä itsensä huippukuntoon? Mitään välimuotoja ei tietenkään ole.
Miten pitäisi suhtautua siivoojan hankkimiin kulumiin? Entä istumatyön aiheuttamiin selkävaivoihin, II tyypin diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään? Ovatko ne oma vika? Onko oma vika, että työläinen on sidottu konttorituoliin, jopa siinä määrin että THL mittaa työpisteellä vietettyjä aikoja, ja poikkeukset tästä pitää perustella ja varmaankin hyväksyttää jossakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti