Miksi naiset itse rakentavat lasikattoja

Luin Naistenpäivää seuraavana päivänä puolisoni tilaamaa Sport-lehteä (sen nimi tuskin on olematta urheilu siitä syystä, että se nimi on jo varattu. Englannin kielen käyttäminen on niin makeaa).

Siinä lehdessä oli juttu pyöräilyamatsoni Mira Kasslinista. Kasslin tuli laittaneeksi sanat kaikkien niiden naisten suuhun, jotka miettivät syitä kaikenlaisiin lasikattoihin: vaikka hän on fyysisesti suoriutuva, kookas ja voimakas nainen, hän siltikin haluaa voida käpertyä itseään voimakkaamman miehen kainaloon. Ainakin osa lasikatoista on nimittäin naisten itsensä laittamia: naisten, jotka pienentävät itsensä ehdoin tahdoin. Kiltit naiset, avustaviin tehtäviin alistuvat, jotka alihinnoittelevat itsensä. 

Miksi naiset sitten itse pienentävät itsensä vikisemään miesten kainaloon, vaatien miehiltään määrätietoisuutta, fyysistä voimaa ja vievyyttä? Jos mies tunnustaisi haluavansa naisen olevan heikko, jotta hän voisi tuntea itsensä suureksi, vahvaksi ja johtavaksi, hänet torpattaisiin yksinkertaisesti sovinistisikana.

Millaisia nämä naisten halajamat tai fantasioimat miehet sitten ovat? Jos naisia itseään uskominen, niin jotkut pitävät univormuista, toiset taas eivät suostu uskomaan muita kuin miespuolisia esimiehiä. Joillekin taas marjojen poimiminen on kauhistus, haettiinhan eräässä deitti-ilmoituksessa "miestä" eikä "mitään marjanpoimijaa".

Piintyneen vakiintuneiden sukupuoliroolien poliittisesti korrekti ylläpitäminen on varattu yksinoikeudella naisille. Voi tietysti olla, että tämä miehen kainalossa vikiseminen on jonkinlainen seksuaalifantasia, mutta on niitä muitakin fantasioita. Jotkut näkevät unia juuri tuollaisista amatsoneista, ja tämän sanominen olisi miehelle julkinen itsemurha, vaikka nykyään sosiaalisessa mediassa tehdään vielä tuotakin pahempaa itsensä häpäisyä, ei tarvitse kuin vilkaista Helsingin rautatientorin hirttäytymisyritystä seurannutta kommentointia. 

Vähän sitä skarppiutta siis, naiset. On turha valitella yhteiskunnallisesti onnetonta kohtelua moninkertaisine rakenteellisine sortoineen ja lasikattoineen, eikä minulle mene läpi veruke, jonka mukaan tässä on kyse vain sisäistetyn sorron mekanismista, olettehan te miehiä koulutetumpiakin niin että teillä luulisi olevan kehittyneempiäkin aseita käytössänne kuin naisellisilla avuilla meidän typerien miesten huijaaminen saada meidät luulemaan, että me muka tätä hommaa pyöritämme. Jos saatavilla ei ole kasvaville tytöille (ja pojille) muita malleja kuin sukupuolitetut lastenkirjojen ja filmien miehisiä sankareita, kirjoittakaa niitä kirjoja ja ohjatkaa niitä filmejä itse. Hoitajiksi ryhtymisen sijaan ruvetkaa vaikka lääkäreiksi. Ryhtykää juuri niiksi naisiksi, joita haluatte tyttärienne olevan!