Näinä päivinä tietoa aliarvostetaan, suorastaan halveksutaan, ja mitä tahansa saa päästellä vain siksi, että sanan- ja mielipiteenvapaus. Tämä on saanut ilmaisunsa jytkynä, ja jytky on vahvistanut tämän käsityksen yleisyyttä. Yleensä tätä käsitystä suojellaan epäsymmetrisellä hysteerisyydellä: vain oma mielipide nauttii jotain erityissuojelusta, mutta toiset ovat suvaitsemattomia.
Kaikki suusta pääsevä ei ole oopperaa, eikä kaikki kynänjälki runoutta. Oksennukset eivät ole ooppera-aarioita, eivätkä varsinkaan niiden kanssa samanarvoisia.
Episteeminen panttivankeus perussuomalaisuudelle näkyy nykyisen hallituksen politiikassa, jossa asiantuntijoille pannaan palttua. Ei ole ihme, ettei hallitus kuuntele Mika Pantzarin kaltaisia asiantuntijoita, joiden mukaan keynesläinen elvytys on ainoa oikea toimenpide nostaa kysyntää lama-aikana, jos meillä hallituspuolueen kansanedustajat uskovat, että ihminen ei ole apinasta. Ei, ei olla apinoita.
Mielipide on perusteltu uskomus, ja tieto on perusteltu, tosi uskomus. Jos Keke väittää, että Biedermeyer on juustoa ja Beethoven koira, tämä ei ansaitse edes mielipiteen nimeä, koska asioista, jotka sijoittuvat epätotuus-totuus -akselille, ei voida väitellä. Kyse on silloin vain pöhköstä uskomuksesta, joka juontuu siitä, että Keke ei tiedä, Oletettavasti esimerkiksi Herbert von Karajanin uskomukset Beethovenin luonteesta ovat todempia kuin Keken. Samanarvoisia epätodet uskomukset ja tosi tieto ovat vain ja ainoastaan vaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti