Minä ja yliopisto

Olin lukiossa ns. kympin oppilas. Yliopisto, jonne pyrkiminen minulle oli itsestäänselvää ja sen piti olla vain välivaihe matkalla professoriksi, olikin palautus maanpinnalle. Yliopistossa olinkin keskinkertainen, yksi välkky muiden joukossa, ja koin, että monilla akateemiset valmiudet olivat sikäli minua paremmat, että he olivat lähtöisin perheistä, joissa asunnot oli ostettu lapsille valmiiksi, vanhemmat olivat proffia ja koko yliopistomaailma sanastoineen oli peruskauraa: en ollut kuullutkaan sellaisesta kuin osakunta. Kuitenkin kyllä minä jossain loistinkin. 

Yliopiston myötä luin ensimmäisen englanninkielisen kirjani, vasta 21-vuotiaana. Hyppäsin heti syvään päätyyn: kyseessä oli antropologian perustiiliskivi Roger M. Keesingin Cultural Anthropology. Sen tahkoaminen oli niin työlästä, että organisoin referaattiringin, jossa jokainen luki yhden tai maksimissaan kaksi lukua, sellaiset 20-30 sivua, teki siitä referaatin, jotka kopioitiin koko porukalle.

Minusta tuli referaattikuningas, ja organisoin vastaavanlaisia näkökulmasta riippuen joko talkoo- tai pinnausrinkejä muistakin työläistä (eli englanninkielisistä) kirjoista ja luentokursseista, jos luennoitsija oli pitkäpiimäinen, kuten Hannu Sivenius, jolla kesti noin kolme minuuttia päästä änkytykseltään yhden lauseen loppuun.

Saaristotie on Porvoon keskeisten alueiden osayleiskaavan suurin kipupiste

 

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry, Porvoonseudun Lintuyhdistys PSLY ry ja Porvoonkorpi-ryhmä näkevät Itäisen saaristotien ja sen oheiskaavoituksen nyt käsiteltävän keskeisten alueiden osayleiskaavan suurimpana ongelmana.

Keskeisten alueiden osayleiskaavassa kiitosta ansaitsee se, että siinä on päädytty kannattamaan kokonaisuutena eniten luontoa säästäviä rakennemallivaihtoehtoja. Kuitenkin IULY, PSLY, Porvoonkorpiryhmä ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiinnittävät huomiota Porvoon keskeisimmän luonto- ja virkistysalueen eli Porvoonkorven tilanteeseen. Vaikka se onkin enimmäkseen osoitettu kyseisessä osayleiskaavassa virkistysalueeksi ja jää näin rakentamisen ulkopuolelle, niin nykyisen Kevätlaakson alueen laajentaminen itäänpäin, Humlan suuntaan jopa puoli kilometriä kaventaisi vaarallisen paljon Porvoon laajinta monimuotoisuuskeskittymää ja virkistysaluetta kohdasta, joka muutenkin on pullonkaula. Jos viherkäytävä tai ekologinen yhteys kapenee siten kuin osayleiskaavassa on esitetty, liikenteen melu kulkeutuu syvälle metsään. Lisäksi uusi asutus lisää pienenevän viheralueen käyttöpainetta.

Kiinnitämme myös huomiota siihen, että Ruduksen sorahankkeen kaatuminen Helsingin hallinto-oikeudessa vie paljolti pohjan niiltä argumenteilta, joilla saaristotien tarpeellisuutta on perusteltu. Mitään rekkarallia ei ole ollut vuosikymmeniin ja epätodennäköisesti on tulossakaan. Ja Kevätlaakson alueen itään jatkamisen tarpeellisuutta epäiltiin jo osayleiskaavassakin; se tulisi harkittavaksi aikaisintaan 2050-luvulla.

Jos saaristotien on tarkoitus tarjota esimerkiksi kevätlaaksolaisille nopeampia (auto)liikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle, niin moni on muuttanut alueelle kuitenkin Humlan luontovirkisttysalueen houkuttelemina, kuten Uusimaastakin 17.2. luettiin. Osayleiskaavassakin viitattiin 3/30/300 -ohjeeseen, joka pitää ihanteenaan sitä, että kaikessa rakentamisessa pitäisi huolehtia, että kaikkien asuntojen ikkunoista näkyy vähintään 3 puuta, kaupungin latvuspeittävyyden pitäisi olla vähintään 30% ja matka laajemmalle viheralueelle ei saisi olla kuin korkeintaan 300 metriä. Tästä on olemassa myös paljon tutkimuksia; esimerkiksi luonnon terveysvaikutusten tutkimuksen uranuurtaja professori Liisa Tyrväinen sanoo, että pidempi etäisyys viheralueille vähentää oleellisesti luonnossa virkistäytymistä, mikä taas heikentää luontosuhdetta ja kehon luontoaltistusta, mikä lisää esimerkiksi autoimmuunisairauksia ja II tyypin diabetesta (asiasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi immunologi Tari Haahtela ja UKK-instituutti).

Kaupungin suunnitelmat siirtää Porvoonkorven alkua 500 metriä nykyisestä itään, Humlan suuntaan olisivat edellämainitun osayleiskaavassakin mainitun 3/30/300 -suosituksen vastaisia. Niitä voisi pitää myös petoksena, jos kaupunki on markkinoinut Kevätlaakson uudisaluetta lähipalveluna olevalla Humlan virkistysalueella. Kaupungin suunnitelmien ongelmallisuus ei kuitenkaan rajoitu saaristotiehen, vaan myös sen oheiskaavoitukseen; saaristotielinjauksen varteen on myös suunniteltu asuintaloja, jolloin upea, monimuotoinen metsä menetettäisiin.

Jos Porvoo kuitenkin katsoo saaristotien tärkeäksi itselleen, niin se hyödyttäisi enemmän nykyasukkaita, jos sen linjausta siirrettäisiin noin 600-700 metriä länteen, esimerkiksi jatkamalla oheisen kuvan tapaan Kevätlaaksontietä siten, että Saaristotie yhtyisi Tarkkistentiehen Toukovuoren ja Tarkkisten välissä.

Tuolloin saaristotietä voisivat hyödyntää myös toukovuorelaiset, jotka nyt ovat liikennemotissa sekä Omenatarhaan ja Kevätlaaksonrinteeseen suunniteltujen uudisasuntojen asukkaat. Tämä linjaus olisi myös nopeampi, yksinkertaisempi ja halvempi toteuttaa, kun metsänkaatoja ei tarvittaisi.