Vaikka pääkallokelissä ulkoilu, jopa roskien vieminen tapahtuu oman henkensä uhalla, niin pystyssä pysymiseen tarvitaan pitävien kenkien lisäksi hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa. Varsinkin lähiöostarille, jolla puoli kaupunkia suorittaa ostoksensa, tullaan ymmärrettävästikin usein autolla; Kevätkumpuun on vaikka jostain Sondbystä tai Kråköstä 20-30 kilometriä, ja tämä on monille lähikauppamatka.
Lähikauppamatka tämä on myös monille paljon lähempää tuleville. Valitettavan monien paljon minua nuorempienkin ihmisten liikkumisesta ja habituksesta näkyy, että matka parkkipaikalle ja sieltä kauppaan on heille ainut päivittäinen liikuntasuoritus. Ja kun se on ainoa, siitä tulee myös maksimi. Kun ei ikinä käytä Luojan suomia lihaksiaan ja aistejaan, ne rapistuvat, ja vanhuus tulee arvaamatta. Ja sitten tulee ennenaikainen osteoporoosi ja ihminen hajoaa kuin kuiva känsätuhkelo ensimmäisestä kosketuksesta, suunnilleen puhaltamalla.
Kevätkummun ostarin lähimmät talot ovat toisella puolella Sammontietä. Esimerkiksi tässä kuvassa näkyvät vihreät talot ovat ostarin ulko-ovelta alle sadan metrin päässä. Jos asukas tulee sieltä autolla kauppaan, hänen pitää ensin kävellä omalta ulko-oveltaan parkkipaikan halki omalle autolleen. En osaa autoilijoiden liikennesääntöjä kovin hyvin, koska en ole niitä tarvinnut, mutta luullakseni seuraavaksi esimerkkiautoilijani ajaa seuraavaan risteykseen. Siinä hänen on tehtävä u-käännös päästäkseen ostarin parkkipaikalle. Ostarin parkkipaikalta hän kävelee kauppakeskukseen sisälle. Korkeintaan sadan metrin matka saattoi ehkä lyhentyä muutamalla kymmenellä metrillä. Sadan metrin matka muuttui arviolta seuraaviksi osasuoritteiksi: 30 metriä kävelyä + 200 metriä autoilua + 30 metriä kävelyä.
Ei liene tarpeen kuvailla, mitä mieltä olen tuollaisesta. Ne mainitsemani vihreät talot kajastavat tuossa puiden takana, ja kuva on otettu ostarin ulko-ovelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti