Sain tänään tiedokseni päätöksen, jonka mukaan jo lapsuudesta perhepiirissä käytetty lempinimeni Manki (jota on tähän saakka saanut käyttää myös eräs hyvin rakas lapsuudenystäväni, jonka kanssa olemme adoptoineet toisemme sisaruksiksi) on hyväksytty viralliseksi etunimekseni. Säilytin kuitenkin vanhat etunimeni Marco Michael, helpottamaan niiden ystävien ja tuttavien tunnistusoperaatiota ja helpottamaan identiteettityötä, jotka eivät ole Manki-nimeä käyttäneet. 16.8. herran vuotta 2021 alkaen nimeni on siis Manki Marco Michael.
Ensimmäiset parisenkymmentä vuotta yritin pyristellä Mankista eroon, sillä sen takia minua kiusattiinkin apinaksi (mutta mitäs muuta me ihmiset olemme). Hermostuin myös lapsena kuullessani, että on olemassa Honda Manki -niminen mopo (myöhemmin opin, että sen nimi kirjoitettiin hieman toisin). Ja näitä apinoita liikkui lapsuudessani todella paljon.
Mistä Manki on sitten perua? Kotonani katsottiin lapsuudessani melko runsaasti urheilua, kiitos etupäässä isäni. Olin hädin tuskin vuoden ikäinen ja tapailin ensimmäisiä sanojani. Yhdeksi ensimmäisistä tuli sitten "Manki", kisoissa kirkkaana loistaneen tsekkiläisen jääkiekkotähden Vaclav Nedomanskin mukaan, tuon aikansa Jaromir Jagrin. Ehkä jo tuo liimasi minut yhteen tsekkiläisyyteen; olen aina sympatiseerannut Tsekkoslovakiaa ja myöhemmin sen osia jääkiekossa ja jalkapallossakin, kun siihen on tullut aihetta. Ja jos olisin säveltäjä, olisin luultavasti jotain Antonin Dvorakin tyyppistä. Tsekkiläisten kansallislaulu - joka ei ole Dvorakin vaan sen Moldaun tekijän, Smetanan tekemä, on sykähdyttävä. Sen kuuleminen sentään vähän lohdutti silloin kun Leijonat hävisivät nuoruudessani lätkässä tsekeille. Ja sitä tapahtui aika usein.
Takaisin kuitenkin maan kamaralle, tämän maan näistä muisteloista. Seuraavat viisikymmentä vuotta, toisen puoliskon elämästäni yritänkin sitten saada muut tottumaan tähän uusvanhaan nimeeni, joka otettiin nyt esille kaapista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti