Konkreettisesti metsän tuntu heikkenee, jos metsän harvennus tai kaventaminen tuo metsän ulkopuolista maailmaa, kuten liikenneympäristöä, rakennuksia, kulkuneuvoja ja valoja näkyviin ja liikenteen tai rakentamisen ääniä kuuluviin sellaisiin osiin metsää, jossa ei näitä aikaisemmin kyetty havaitsemaan. Metsän kaventuminen mutta myös pirstoutuminen esimerkiksi tuomalla erilaisia väyliä ja rakennuksia metsään heikentää metsän tuntua. Tällöin reunavaikutukset ulottuvat syvemmälle metsään, heikentäen metsän monimuotoisuutta mutta myös virkistävyyttä ihmisille.
Professori Liisa Tyrväisen mukaan tärkeää on myös, ettei metsässä näy hakkuiden jälkiä eli se tuntuu luonnontilaiselta. Tämä siitä syystä, että luonnontilainen metsä virkistää ja elvyttää parhaiten, ja tämä johtuu luultavasti ainakin osittain edellämainitusta, eli illuusiosta ulkomaailman olemassaolottomuudesta. Siksi metsään mennään: saamaan illuusio ulkomaailman olemassaolottomuudesta. Ei muita ihmisiä, ei liikennettä, ei meteliä, ei arkisia huolia. Arkihuoles' kaikki heitä.
Tässä tulikin jo kerrottua ihmisperäiset syyt olla "hoitamatta" metsiä tietystikin luonnontilaisen metsän rikkaan mikrobikasvuston lisäksi, jolle altistuminen kohentaa vastustuskykyä. Luontohan ei sinänsä hoitoa kaipaakaan itsensä vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti