perjantai 9. heinäkuuta 2021

Alustatalouden kuolemattomat sankarit

Alustatalous koostuu yksilöistä: tekijöistä ja käyttäjistä. Tekijöiden asema muistuttaa usein ainakin tosiasiallisesti orjaa, vaikka näennäisesti heidät on usein "ylennetty" yrittäjiksi. Veikkaan, että kuitenkaan Suomen Yrittäjät eivät heidän asiaansa aja.

Alustatalous on atomistisen ihmiskäsityksen taloutta, jossa kaikki riskit on ulkoistettu. Alustataloudessa ei tunneta eläkkeitä tai sairauslomia, sillä eiväthän alustatalouden uudet, uljaat subjektit kuole, ovathan he  nuoria tai ainakin hengeltään nuorekkaita, missä tapauksessa polvinivel on korvattu titaanilla ja otsalohkoon istutettu RFID-siru, joka tunnistaa heidän tarpeensa jo silloin kun heillä niitä ei ole, välittäen signaalin heidän kantalattekahvilaansa heidän saapumisestaan. Heille on luotu soittolistat, jotka pakottavat heidät ilahtumaan jokikinen päivä autotunen juuri heille murtamastaan robottinaisäänen resitoimasta sanomasta. Mutta mitäs jos haluaisikin kuulla vain Debussyn pianomusiikkia eri esityksinä?

Alustatalous ei ota vastuuta, paitsi omasta itsestään, paitsi silloin kun se ei ota vastuuta siitäkään. Ja aika usein se ei ota, minkä voi havainnoida Töölön tapaturma-asemaa kansoittavien kypärättömien sähköpotkulautailijoiden määrästä. Kun aivot ovat valuneet Aleksis Kiven kadulle, siinä ei paljoa auta että palveluntarjoaja-alusta suositteli kypärän käyttöä, kun ei kai käyttämättömänä surkastuneessa ajatteluelimessä ole niin suojaamista. Kypärä ilmeisesti ehkäisee saamasta kotimatkalla baarista innoitusta napata mukaan lauta. Ihan kohtuuttomasti venähtäneen nuoruuteni (ja tämä venyttäminen toimitettiin omalla lihasvoimalla ilman hiilivoimalla tuotettua sähköä) eräs rakkaus kerran asetti minut kysymyksen eteen: mikä on arvokkainta pääomaani, työvälineeni, se, mikä tekee minusta juuri minut? No pää! Se siis kannattaa suojata, muuten on vaarana, että minun uniiikkia subjektiani kohta ei enää ole. 

Mutta ei sen kai niin väliä, jos ei tiedä, mikä minusta tekee juuri minut, kun soittolistat taritsee Spotify, kyydin Limon ja einehtimet Wolt. Kun ei osata ottaa vastuuta itsestä (biologisen psykologian mukaan otsalohko on sen verran valmis, että tämä onnistuu vasta parikymppisenä tai vähän yli), miten osaisi ottaa huomioon sokeat tai hajamieliset, joiden mieleenkään ei tulisi että keskellä pyörätietä on poikittain sähköpotkulauta?

Alustatalous koettelee ja venyttää olemassaolevia sääntöjä. Sähköpotkulaudoille ei ole omaa paikkaa liikenteessä tai pysäköintiä, wolt-yrittäjiksi naamioiduilla palkkaorjilla ei ole sairausvakuutusta tai eläketurvaa, paitsi jos he mitättömästä palkastaan ottavat vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Ja jos on nuorehko maahanmuuttaja, joka ei ehkä koskaan ole kuullut puhuttavankaan eläkkeestä ja joka pelkää Gesta... poliisin milloin tahansa hakevan Helsinki-Vantaalle ja antavan menolipun, hankala sitä on sellaista kaivata. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti