Jos polvi kuluu niin että kävely kotoa kustannuspaikalle tai edes bussipysäkille käy mahdottomaksi, tällöin työntekijää pyritään kuntouttamaan tai sitten järjestämään hänelle kuljetus kustannuspaikalle. Jos tämä ei muuten onnistu, niin sitten auttaa vaikka palokunta. Kuulin eilen eräältä työterveyslääkäriltä tarinan potilaasta, jonka juna-asemalla hissi oli mennyt rikki, jolloin hän oli soittanut palokunnan, josta kaksi rotevaa miestä oli kantanut hänet keppeineen laiturille. Muuten olisi jäänyt saapumatta töihin.
Sama pätee useisiin muihinkin vaivoihin. Alkoholistikin voidaan passittaa hoitoon, jos on toivoa saada hänestä työkykyinen kansalainen. Neuropsykologi voi ainakin koettaa kuntouttaa, jos työntekijää on kohdannut esimerkiksi työperäisestä stressistä johtuva työmuistin rasittuminen. Toiminnanohjauksellisetkin vaivat voivat johtua työoloista, jolloin voidaan korjata joko niitä tai sitten työntekijää.
Miten sitten on laita, jos työläinen on menettänyt uskonsa tulevaisuuteen, horisonttinsa, luottamuksensa esimiehiin tai ylipäätään ihmisiin, illuusionsa? Mikä on illuusioiden menettämisen diagnoosi, miten siitä kuntoutetaan ja kuka kuntoutuksen maksaa, jos työnantaja on tähän menettämiseen vikapää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti