Kuka tahansa blogiani vähänkään vilkaissut voisi kummastella tätä kysymystä. Miten niin en kirjoita, kun käytännössä nykyään silloin kun aihepiirini eivät sivua musiikkia, kirjoitan liito-oravista, yleiskaavoista ja kaupunkimetsistä?
Tarkoitan otsikon kysymyksellä sitä, että en ole kirjoittanut juuri mitään niistä tunteista, mielikuvista tai ajatuksista, joita minulle luonnossa herää. Tai on siitä aina välillä jotain rivien välissä. Mutta miksi en eksplisiittisemmin? Runoissanikaan luonto ei ole ollut läsnä millään tavalla paitsi sulavan lumikasan rippeenä.
Ehkä samasta syystä kuin luonnossa säällä kuin säällä lähes pakkomielteisesti viihtyvä Beethoven ei säveltänyt muuta itsensä tarkoittamalla tavalla luontoon liittyvää kuin kuudennen eli Pastoraalisinfonian. Tai siis hän oli luonnossa, koska ei muutakaan voinut. En tietenkään vertaa itseäni luovana sieluna Beethoveniin, mutta luultavasti kyse on siitä, että me molemmat koemme luonnon olevan sanojen ulkopuolella, niistä riippumatonta todellisuutta. Luontoa voi toki käsitteellistää monin tavoin, sitä voi tutkia ja sen puolustamiseen tarvitaan kynää, mutta siltikin luonto on olemassa käsitteellistämisestämme riippumatta. Tästäkin huolimatta haaparouskut hakeutuvat haapojen seuraan.
Yhtä vaikeaa kuin mitenkään tyydyttävästi "vangita" luontoa sanoihin on myös tämän selittäminen. Luonto on tosiolevaista kun taas sanat ovat vain enemmän tai vähemmän sen korvikkeita ja heijasteita ja sellaisina aika avuttomia. Luonnossa päästään sanojen ohitse, ja sanat ovat sattuman- ja sopimuksenvaraisia, haihtuvia ja katoavia, paperille vangittuinakin. Kun puhumme metsästä, voimme käyttää sanoja wald, forest, bosco, skog ja niin edelleen. Tiedä vaikka jossain kielessä se olisi hmpfh.
Usein olen hypännyt kirjoja lukiessani yli kohdat, joissa ryhdytään maisemamaalailemaan. Luonnon mukaan ottaminen kirjaan onnistuu hyvin harvoilta. Erinomaisesti se onnistuu ainakin Anni Kytömäeltä, jonka kirjoissa luonto ei ole vain tapahtumapaikka vaan olento, suorastaan henkilö.
Eikä minulla ole mitään lisättävääkään peippojen lauluun tai puiden lomasta pilkistelevään auringonsäteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti