Yleiskaavan skenaarioista "Reippaasti laajentuen" on sellainen dystopia, jota en toivo. Se tiivistäisi Porvoon kaupunginosien väliset viheralueet hengiltä, pirstoisi ne liikenneväylillä ja selvästi rivien välissä oletuksena on kaupunkirakenteen pirstominen nykyistäkin selkeämmin autoiluun perustuvaksi (vaikka tätä ei suoraan sanota).
Kiinnittäisin huomiota joukkoliikenteeseen ja viheralueisiin: mahdollisen (mutta prosessin aikana epätodennäköisemmäksi tulleen tai ainakin mahdollisesti lykättävän) junaradan lisäksi kaupungin on sitouduttava järjestämään liityntäparkit, -bussit ja pyörätiet juna-asemalle tai -asemille.
Sitten viheralueet. Niiden on oltava kytkeytyneitä toisiinsa, nykyistä vähemmän "hoidettuja", eli otetaan luontokato tosissaan, eikä lähdetä pirstomaan Karhukorven/Humlan aluetta jollakin hirvittävällä saaristotiellä. Väylät eivät vain ohjaa vaan myös lisäävät liikennettä.
Palveluista tässä ei olla puhuttu oikein mitään, mikä on sekin strateginen valinta; ne on jotenkin piilotettu elinvoiman ja "kilpailukyvyn" alle, mikä herättää epäilyksiä siitä, että kaupunki suunnittelisi menevänsä nykyistä enemmän esimerkiksi koulujen lakkautuksien tielle. Kuitenkin palvelut ovat vetovoimatekijä myös niille uusille asukkaille, joita tänne kaikissa skenaarioissa on tulossa. Ja julkiset palvelut liittyvät myös saavutettavuuteen: jos kaupunki toimii moraalisesti, se ei ainakaan heikennä julkisten peruspalveluiden (koulut, päiväkodit, sosiaali- ja terveystoimi (vaikka ne eivät enää olekaan kaupungin järjestämiä), kirjastot, liikuntalaitokset, Taidetehdas) saavutettavuutta. Joukkoliikenne siis liittyy olennaisesti palveluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti