Lähiöasukkaiden passiivisuudesta vaaleissa tavataan olla huolissaan. Tässä katsannossa esimerkiksi Munkkiniemeä tai Lauttasaarta ei mielletä lähiöiksi, vaan ajatellaan sellaisia alueita kuin vaikkapa Malminkartano, Jakomäki tai Porvoossa Gammelbacka tai Kevätkumpu. Kysyisin ennemminkin, miksi lähiöläinen äänestäisi?
Ajatellaanpa esimerkiksi Helsinkiä. Siellä moni suurikin lähiö loistaa poissaolollaan valtuustossa siinä mielessä, että niillä ei ole edunvalvojina toimivia valtuutettuja. Ei Töölöön voi ajatella puistoja nakertavaa täydennysrakentamista, koska Töölöllä on valtuutettunsa ja sitäpaitsi kaupunkia johtava Kokoomus, joka on kaupunginosan suurin puolue. Miksi ihmeessä vuosaarelainen tai edes haagalainen äänestäisi, kun niiden viheralueet tämän tästä nähdään vain rakennusmaareserviksi kelpaavaksi tienvarsipajukoiksi ja nämä kaupunginosat niin kurjiksi, että niiden sosiokulttuuriselle ja sosioekonomiselle jakaumalle katsotaan tarpeelliseksi tehdä kasvojenkohotus? Tämä toteamus tarkoittaa nimittäin sitä, että vanhoille asukkaille ilmoitetaan, että he eivät ole kelvollisia ylläpitämään kysyntää tai asuinalueen imagoa. Että te olette vähän nuhjuisia tuulipukuinenne, siis tarvitaan uutta verta ja tyyliä.
Miksi lähiössä äänestettäisiin, kun niistä lakkautetaan kouluja, terveyskeskuksia ja bussilinjoja? Asukkaat kokevat syystäkin, että heidän sanansa ei paina, kun lähiöiden omalle, paikoitellen hyvinkin aktiiviselle omaehtoiselle toiminnalle ei osoiteta edes tiloja. Sama virsi niin Malminkartanon Horisontin, Vuosaaren Fokan ja Kevätkummun Kortteliässän kanssa, jolle sentään paikallinen ostoskeskus on ojentanut ystävällisen kätensä, ei kaupunki.
Jos siis halutaan lähiöiden asukkaiden äänestävän, tällöin kannattaa suunnata katseet lähiöihin ja nähdä ne muunakin kuin vain kurjistuvina, pois kulahtavien asukkaiden takapihoina, joita sietää vähän päivittää ja joiden viheralueet sietää pirstoa esimerkiksi raidelinjojen tai "kaupunkivilloiksi" kutsuttujen luksusasuntojen tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti