keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Kumpulanmäen vaahterametsä

Hämeentien, Helsingin yliopiston geotieteiden laitosten ja Kumpulan-/Vallilanlaakson välisellä mäellä on ainakin Helsingin mittakaavassa täysin poikkeuksellinen metsä. Poikkeuksellinen se on siinä mielessä, että mieleeni ei äkkipäätä tule yhtään muuta paikkaa, jossa olisi niin paljon jalopuuta pinta-alayksikköä kohden. Tässä tapauksessa ne jalopuut ovat vaahteroita.

Kumpulanmäen vaahterametsä lienee siis Helsingin edustavin ja runkotihein vaahterametsä. Luonnonsuojelulain mukaan sellainen jalopuumetsä, jossa on hehtaaria kohden vähintään 20 saman jalopuulajin runkopaksuista edustajaa, on suojeltava biotooppi. Runkopaksuisella jalopuulla tarkoitetaan rinnankorkeudelta läpimitaltaan vähintään 7-senttistä; tammen pitää olla vähintään 20-senttinen.

Helsingin yleiskaava on kuitenkin laskenut synkkiä pilviä tämän alueen ylle: siihen suunnitellaan asuinaluetta. 

Osa näistä vaahteroista on hyvinkin vanhoja. Ei ole kysymystään, etteivätkö runkopaksuuskriteerit täyttyisi.


Niitä runkopaksuisia vaahteroita on tosiaan enemmänkin, ja seassa ei vielä aivan runkopaksuisiksi yltäneitä yksilöitä. Muitakin puulajeja alueelta toki tavataan, mm. jokunen vanhaksi ehtinyt koivu.

Aluskasvillisuus on lehtomaisen runsasta.


Jalopuista syntyy hieno vaahteranlehtikatto.


Alueen läpi kulkee etenkin yliopistolaisten suosima polku.

Lähellä Hämeentietä on nähtävissä vanhan rakennuksen kivijalka.


Kumpulan metsä on monimuotoinen. Maa- ja lahopuutakin on runsaasti. Ainut miinus tulee roskaisuudesta, joten siivoustalkoot metsä kyllä kaipaisi.

Helsinki tulee syyllistymään luonnonsuojelurikokseen, jos se aikoo toteuttaa asemakaavan tälle yleiskaavassa kaavoitettavaksi osoitetulle alueelle.





2 kommenttia:

  1. Järkyttävää toimintaa Helsingin kaupungilta! Täällä Turussakin kaupunki kaavoitti Pääskyvuorenrinteeseen kerrostaloalueen virkistysmetsän keskelle, minkä vuoksi hakattiin paljon koivua ja mäntyä pois. Se oli minun ja vaimoni lempiulkoilualuetta, mutta on muuttumassa pienten metsiköiden tilkkutäkkimäiseksi puistoksi uusien katujen ja muun rakentamisen tieltä. Harmittaa tosi paljon! Toinen rakennettu alue on Kirkkotiellä, josta purettiin vanha Ekotorin rakennus pois ja hakattiin vaahteravaltainen jalopuumetsikkö. Metsävaahtera on yksi lempipuulajeistani. Omistan pienen viljavan 0,28ha maapalstan lähellä Noormarkkua. Osa siitä on vetistä harmaaleppä-hieskoivukorpea, osa mesiangervovaltaista suurruoholehtoa, jossa on myös kotkansiipiä. Suunnitelmani on antaa ensin kiiltopajun ja harmaa-/tervalepän valloittaa mesiangervikkoa, minkä jälkeen vanhalla iälläni annan paikalle luonnostaan ilmestyneiden vaahteroiden valloittaa kasvupaikan, kun se vähitellen kuivuu leppien lahottua. Toki kuusikin saattaa valloittaa tilan lopulta, mutta haluaisin suosia vaahteraa tai muita jalopuita.

    VastaaPoista
  2. Ehkä sieltä kannattaa niitä kuusentaimia välillä karsia, jos sen haluaa pitää vaahterametsänä. Hienoa, että noinkin pienellä palstalla esiintyy noinkin monta eri luontotyyppiä!

    VastaaPoista