Lähiöitä tai ainakin lähiöitymistä moni pitää syypäänä yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mitä taas pidetään suunnilleen samana kuin autoistumista. Tämän vastapainoksi onkin kehkeytynyt sellainen kansalaisliike tai ainakin Facebook-ryhmä kuin Lisää kaupunkia Helsinkiin, joka ajaa sekä näiden lähiöiden tiivistämistä että niiden kytkemistä korttelikaupunkiin tiivistämällä korttelikaupungin (eli Vironniemen) ja lähiöiden välit kiinni toisiinsa. Tätä tiivistämistä edesauttamaan tai ainakin tiivistämisen ajateltuja etuja edistämään vielä halutaan raideliikenteen verkosto, jolla myös perustellaan tiivistäminen: ajatellaan että on sekä taloudellisesti että ympäristölle kannattavaa kaavoittaa lisää asuntoja näiden raiteiden varteen, jolloin raiteet toimivat sekä tiivistämisen välineinä että syinä tiivistämiseen.
Toinen argumentti, jolla tiivistämistä perustellaan, on se, että lisääntyvä tarjonta hillitsisi asuntojen hintoja niin että myös pienipalkkaisilla palvelualojen edustajilla olisi varaa asua Helsingissä. Kuitenkin kunnat kilpailevat avoimesti ns. hyvistä veronmaksajista, mikä kai tarkoittaa suunnilleen samaa kuin perhettä, jossa vanhemmat ovat juristeja, lääkäreitä, insinöörejä tai konsultteja, mitä tahansa paitsi humanisteja, maahanmuuttajia tai työttömiä. Kaupunki ja strategiset konsortiot, joissa kaupunki on mukana, myöntävät avoimesti, että parantuva infrastruktuuri lisää tonttien hintoja tämän infrastruktuurin läheisyydessä, ja tämä tonttien hinnannousu lisää asukkaiden kiinteistöomaisuuden arvoa. Tästä pitäisi vielä ymmärtää, mitä kaupunki oikein haluaa: hillitä asuntojen hintatasoa vai nostaa sitä. Ehkä kyse onkin viestinnällisestä kaksoisstrategiasta, jossa niille, jotka ovat jo olleet niin "onnekkaita", että ovat onnistuneet saamaan asunnon Helsingistä ja vieläpä suhteellisen arvostetuilta tai sellaisiksi infran tuoman gentrifikaation myötä tulevilta alueilta, tämä strategia kaupitellaan omaisuuden arvonnousulla; toisaalta pienituloisemmille, kuten hoitajille, sihteereille, siivoojille tai lastentarhanopettajille kaupunki oikeuttaa toimensa sanomalla tavoittelevansa halvempia tai ainakin kohtuuhintaisempia asuntoja.
Suhteellisen väljästi rakennetut lähiöt eivät ole epäkaupunkia, joissa yhdistyvät maaseudun ja kaupungin huonoimmat puolet, vaan niissä nimenomaan yhdistyvät niiden parhaat puolet. Otetaan esimerkiksi Mellunmäki, joka monessakin mielessä onnistuu vastaamaan edellämainitun kaksoisstrategian molempiin tarpeisiin. Siellä asuminen on Stadin mittakaavassa kohtuuhintaista, metrolla eli raideliikenteellä pääsee ja ekosysteemipalvelujakin on; lähiviheralueet ovat kytkeytyneitä Mustavuoreen ja sen kautta Sipoonkorpeen. Sitäpaitsi pienemmät tulot merkitsevät pienempää kulutusta ja sen myötä pienempää hiilijalanjälkeä.
Lisää Mellunmäkeä Helsinkiin, kuuluisi siis olla ekologisen kaupungin ohjelmanjulistus! Tai jos Mellunmäki ei ole riittävän palveluomavarainen, niin sitten kelpaisiko Lisää Myyrmäkeä Helsinkiin! (missä ei ole mitään muuta vikaa Helsingin kannalta kuin että se ei ole Helsingissä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti