Istuva Sanna Marinin hallitus on ottanut tavoitteekseen hiilineutraalin Suomen 10 vuoden sisällä. Hyvä, kunnianhimoinen tavoite. Mutta mitä sitten tavoitteen eteen oikein tehdään?
Esimerkiksi Helsingin vuotuisen asuntorakentamistavoitteen nostaminen seitsemästätuhannesta kahdeksaantuhanteen ei ainakaan puhu sen puolesta, että tavoitteeseen aiottaisiin päästä, sillä rakentamissektorin päästöt ovat päästöistämme noin 40 prosenttia. Mutta kai ne ovat niitä parempia päästöjä. Tai Kemin "biotuote"tehdas, jonka puunkulutus on laskettu olevan muistaakseni 40% maamme vuotuisesta kaadettujen puukuutioiden määrästä. Jos samaan aikaan ilakoidaan, että kuitenkin hallitus lisää suojelualueiden määrää, niin jos niitä tämä hallitus lisäisi esimerkiksi 40%, eihän tuo olisi missään suhteessa Kemin tehtaan aiheuttamaan lisääntyneeseen kysyntään. Jos valtion oli tarkoitus vahvistaa hiilinieluja, ainoa keino päästä tavoitteeseen tehtaan jälkeisessä maailmassa on sitten vähentää Metsähallituksen hakkuukiintiöitä ainakin 40%, jolloin sitten Kemin tehdas ostaisi puumateriaalinsa joko yksityisiltä joiden toimia ei rajoita mikään tai ulkomailta. Luultavimmin Metsähallituksen hakkuukiintiön pienentäminen tarkoittaisi lähinnä sitä, että yksityiset vain lykkäisivät metsänkäyttöilmoituksia sisään kahtakin kauheammin. Talking 'bout hölmöläisten matonkudonta...
Rakentaminen ja infra kulkevat käsi kädessä, niin kuin niiden pitääkin kulkea, sillä olisihan aivan pälliä rakentaa ilman palveluita, joista joukkoliikenteen pitääkin olla yksi tärkeimmistä, sillä sehän mahdollistaa mm. pääsyn kouluun, töihin kehittämään milloin mitäkin, mikä nyt silloinen muoti sattuukin olemaan (vaikka etätyöstä onkin monilla aloilla, etenkin niillä, joita kaupungit tavoittelevat), ostoksille kuluttamaan lisää turhia tavaroita ja valtameren takaa tuotuja trooppisia hedelmiä, lääkäriin tai vaikka virkistäytymään.
Tässä on vain yksi suuri mutta, jota voisi jopa nimittää performatiiviseksi ristiriidaksi. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Haagan merkittävin viheralue, Riistavuoren metsä. Sen vieritse ollaan vetämässä ratikka, joka pitää saada kannattavaksi, ja jotta se saataisiin jälkikäteisesti oikeutettua kannattavaksi, metsä ollaan lanaamassa sileäksi, jotta saataisiin asutettua 2500 ihmistä käyttämään näitä ratikoita, joilla pääsee sitten vaikka Triplaan kuluttamaan yhtä sun toista helvettiä tai opiskelemaan ties mitä, jolla pelastetaan maailma, ja sen ilmasto, kuten vaikka turismia tai autonkorjausta tai tuotantotaloutta.
Siis: jotta saataisiin pelastettua maailma, tai edes Suomi, tai edes sen hiilitase, ja keinoksi on valittu ratikka, tätä pelastustyötä ei saada toimitettua ilman, että paikallinen hiilinielu vedetään sileäksi. Jos kerran hiilineutraaliudella on niin helvetillinen kiire, miksi sitten tehdään toimenpiteitä, joiden välitön hiilitase on tasan tarkkaan negatiivinen?
Lapsena katsoin teeveestä tarinoita hölmöläisistä. Yhdessä tarinassa hölmöläiset rakensivat talon, mutta unohtivat laittaa siihen ikkunat. Niinpä he alkoivat kantamaan taloon säkeillä valoa. Tämä tarina tulee mieleeni kun kuulen, että ensin tuhotaan metsä talojen tieltä ja sitten laitetaan taloihin viherkattoja. Ne ovat varmaan kivoja. Voiko niillä hiihtää tai voiko niistä poimia marjoja? Toinen tilanteeseen soveltuva tarina, joka tulee mieleeni, on tarina hölmöläisten matonkudonnasta.
Sitä tämä on, tämä kaupunkisuunnittelu: hölmöläisten hommaa. Ja sitä ovat myös hallituksen ilmastotoimet yleisestikin, huippuesimerkkinä tämä Kemin tehdas. Ja vaikka illuusioni ovat karisseet tähän kokoonpanoltaan sinänsä parhaaseen mahdolliseen hallitukseen, nyt on aika lunastaa niitä lupauksia, kiitos. Ei jokseenkin ponnetonta ympäristöpolitiikkaa kannata laittaa pelkän Keskustapuolueen syyksi. Miksi esimerkiksi Vihreät ovat hallituksessa, jos eivät ympäristön takuunaisina ja -miehinä?
Jopa vielä hallituspuolueitakin toivottomammissa oppositiopuolueissa on alkanut kuulua yksittäisiä soraääniä. Juuri Erkki Tuomioja - hallituspuolueesta tosin, mutta betonidemareista - ihmetteli, millaiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelu on mennyt, ja Kokoomuksen Atte Kaleva puolustaa liito-oravaa. Toivottavasti kyseessä on pysyvänlaatuisia mielenhäiriöitä. Vielä kun perussuomalaiset keksivät ihan vain hallitusta ja ihan erityisesti rakastamiaan Vihreitä nokkiakseen ryhtyä kritisoimaan metsänhakkuita, niin eihän tästä tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun setä on täti, valkoinen on musta, kuu on juustoa ja susi syö lampaiden kanssa sulassa sovussa samalla laitumella, ja Paavi on paavillisempi kuin Paavi itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti