Onko maisema jähmettynyt, vai minä?

Luonnon kiertokulussa muutos on vääjäämätöntä, mutta verkkaista, mitä nyt joskus myrskyssä kaatuu joku puu. Ihminen väkivaltaisena vieraslajina puuttuu tähän kiertokulkuun esimerkiksi parturoimalla metsän. Hehtaari monisatavuotista männikköä voi kadota muutamissa tunneissa. 

Huomaan miettiväni 50-vuotispäiväni kynnyksellä suhdettani matkustamiseen, maahan ja maisemaan. Voi olla koronaviruksenkin myötävaikutusta, sitä ei voi varmuudella erottaa ennen normaaliin paluuta tämän ihmiskokeen jälkeen - vai onko sitten maailma tai ainakin käsitys siitä pysyväisesti muuttunut tämän kahdeksan kuukauden aikana - että en osaa juurikaan enää kaivata ulkomaanmatkoille. Lopultakin pisin matka on ihmisen sisimpään; se kestää eliniän. Me kerimme aina tiukentuvaa spiraalia yhä lähemmäs ydintä. 

Olen ymmärtänyt isästäni, että hänen matkustelunsa on matkusteltu. Kyse ei ole siitä, etteikö hän pystyisi, mutta hän lienee kokenut saaneensa ulkomaailmasta ne rakennusainekset, jotka hän on tarvinnut sisäisen maailmansa muodostamiseen. 

Toki maailmassa on lukuisia paikkoja, joiden kokeminen rikastaisi sisäistä maailmaani pysyvästi, ovathan monet kantavimmista ja täyteläisimmistä muistoistani matkoilta. Kuitenkin huomaan vaalivani nimenomaan sisäistä maailmaani, juuriani ne löydettyäni, ja nyt palaankin kernaammin itselleni tuttuihin maisemiin, vaalien suhdettani niihin, ruokkiakseni liekkiä, mutta myös vahvistaakseni muistiani paikoista, joihin olen kasvattanut juuret. 

Luonnon suhteen olen konservatiivi. Dokumentoin eri vuodenaikoina ja eri valossa samoja paikkoja. Oikeastaan vain vuodenajat ja valo muuttuvat. Muutamien vuosien kuluessa, muutaman kuukauden välein tarkkaillen ehdin miltei havaitsemaan hitaasti kaatuvan koivun liikkeen. Se kaatuu yhtä hitaasti kuin mitä askeleeni lyhentyy.

Oma elämä saattaa jyrätä eteenpäin, tai ainakin askeleet rullata metsätiellä. Yleensä laahata, mutta joskus lentääkin. Tai sitten maailma liikkuu, ja itse pysyy paikallaan. Pysähdyn hetkeksi paikalleen jähmettyneeseen, jäätyneeseen maisemaan ikuistamaan sen. En tiedä lopultakaan, olenko minä jähmettynyt paikalleni vai maisema.  

Haen vastauksia luonnosta. Juostessani metsäpolkua pitkin pääsen aika ajoin mitään ajattelemattomaan nirvanaan, sulan alustan kautta ympäristöön, ja tässä tyhjentyneessä tilassa vastauskin saattaa ilmestyä ilman että sitä tarvitsee alkaa esiin houkuttelemaan kuin ketonoidanlukkoa tai lehtonataa. Joskus sen tuo peippo, joskus haavanlehti. 

Lähes 10 vuotta lääkäreiden saneluja purkanut Michael Perukangas tietää, että tekoäly vie lopulta häneltä työn – ja hän on auttanut sen toteutumisessa

Perukangas on yksi HUSin tekstinkäsittelijöistä, joka odottaa tietoa irtisanomisesta. HUS kertoi eilen (10.11.) irtisanovansa 150 tekstinkäsittelijää.

Porvoolainen Michael Perukangas, 49, odottaa sähköpostia ristiriitaisin tuntein. Tänään tai huomenna pitäisi tulla tieto siitä, kuuluuko Perukangas niihin 150 tekstinkäsittelijään, jotka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) irtisanoo.

– Pidän irtisanomista lähes varmana, sillä suhteeni HUSiin on ollut niin polveileva, hankala ja osin traumaattinenkin, Perukangas sanoo.

Hän on työskennellyt HUSissa yhdeksän ja puoli vuotta, ensin osastonsihteerinä ja vuodesta 2012 tekstinkäsittelijänä (toim. huom: tässä välissä kuitenkin pari vuotta taas osastonsihteerinä). Nyt valtaosa tekstinkäsittelijöistä irtisanotaan, koska heidän työnsä korvataan automaattisella puheentunnistusjärjestelmällä. Tämä ei tullut Perukankaalle yllätyksenä.

– Kun tekstinkäsittely-yksikkö perustettiin vuonna 2012, siitä tehtiin minun ja monen muun näkemyksen mukaan konsernin roskapankki, jonne voitiin sijoittaa esimerkiksi iäkkäitä tai heikommin tuottavia ihmisiä.

Hän uskoo päätyneensä tekstinkäsittelijäksi, koska on muun muassa riitauttanut vuosia sitten tilanteen, jossa työnantaja halusi muuttaa työajat toimistotyöajoista vuorotyöksi. (toim. huom. riitautin kyllä, mutta se ei ollut syy päätymiseni tekstinkäsittelyyn, vaan riitauttaminen tapahtui vielä ollessani tekstinkäsittelijä). Myös tämän vuoden yt-prosessista Perukangas jätti nipun kriittisiä kysymyksiä ja eriäviä mielipiteitä.

Toimialajohtaja: "Hyvää työnantajapolitiikkaa"

Tekstinkäsittelijät kuuluvat HUSin terveydenhuollon tukipalveluyksikköön nimeltä HUS Asvia. Toimialajohtaja Tuula Lasander tyrmää väitteet siitä, että tekstinkäsittelijät olisivat konsernissa pohjasakkaa.

– Olen pahoillani, että jollekin on tullut sellainen käsitys. Johtamani yksikkö käsittää 4 300 henkilöä. Me teemme tukipalveluja, mikä ei ole aivan sitä ydintoimintaa, eniten lisäarvoa tuottavaa, mutta kaikki ovat erittäin olennaisia hoitoprosessin kannalta, eli tällainen väite ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.

HUS Asviaan kuuluu tekstinkäsittelijöiden lisäksi laitoshuoltopalveluja, potilas- ja henkilöstöruokailupalveluja, asiointi- ja osastonsihteeripalveluja sekä henkilöstö- ja talouspalveluja.

Lasanderin mukaan vuosien mittaan yksikköön on sijoitettu henkilöitä, joilla on esimerkiksi ongelmia sisäilman kanssa tai erilaisia tuki- ja liikuntaelinongelmia, sillä tekstinkäsittelytyötä on voinut tehdä etänä vaikka kotoa.

– Mutta mistään roskapankista ei todellakaan ole kyse, vaan päinvastoin on ollut hyvää työnantajapolitiikkaa, että ihmisiä on voitu sijoittaa uusiin tehtäviin heidän tarpeidensa mukaisesti.

Lasanderin mukaan myös nyt päättyneissä yt-neuvotteluissa noin 80 ihmistä on saatu sijoitettua muihin tehtäviin. Neuvottelujen alussa viime maaliskuussa mukana oli 305 henkilöä, ja tämän viikon maanantaina viimeisessä neuvottelussa heitä oli 221.

Lähtöpassit tulee siis 150:lle, ja loppujen 70 työntekijän työnkuva on lähellä nykyistä, Lasander sanoo.

– Nyt noin 80 prosenttia lääkäreistä käyttää puheentunnistusta. Meillä on myös joitakin erikoisaloja ja -sanastoja, joita puheentunnistusohjelma ei vielä tue. Lisäksi täytyy olla normaali valmius ja turvallisuusvara, koska olemme erikoissairaanhoidon yksikkö, jolla on yhteiskunnallisia vastuita, joista täytyy huolehtia kaikissa olosuhteissa.

Tekstinkäsittelijät ovat itse opettaneet koneälyä

Michael Perukangas kuvailee tekstinkäsittelijän toimenkuvaa ristiriitaiseksi muinaisjäänteeksi.

– Monet ovat tehneet työtä ihan kansakoulupohjalta, ja palkkaluokka on talon alhaisimpia. Silti tässä on pitänyt esiintyä kaikkien lääketieteen erityisalojen asiantuntijana.

Perukangas itse on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Pääaineena hän opiskeli sosiologiaa.

Hän on lukenut yliopistossa jatko-opiskelijana kaupunkitutkimusta sekä Helsingissä että Oslossa ja tehnyt jatko-opintoja myös HUS-uransa aikana. Vajaa vuosi sitten hän sai luonto- ja ympäristöneuvojan paperit, ja tämän talven ja kevään aikana on tarkoitus suorittaa ammatillisen opettajan pätevyys.

Hänen työuransa HUSissa on venynyt pitkäksi, koska omien sanojensa mukaan työn saaminen muualta on ollut vaikeaa. Samalla on ollut koko ajan selvää, että jossain vaiheessa koneäly vie työt alta.

Perukangas on työpanoksellaan osallistunut oman hautansa kaivamiseen, sillä tekstinkäsittelijöiden työ on viime vuosien ajan ollut samalla koneälyn opettamista. Koneellista tekstinkäsittelyä on kehitetty noin parin vuoden ajan kaksivaiheisena niin, että ensin robotti tulkkaa lääkärin sanelun ja kirjoittaa siitä dokumentin ja toisessa vaiheessa tekstinkäsittelijä oikolukee tekstin.

Robotin tekoäly on koko ajan käynyt läpi tekstinkäsittelijän tekemiä korjauksia ja sitä kautta kehittänyt omaa sanelukirjoitustaan tämän datan avulla.

– Jos lääkärin ääni on ollut robotille jo tuttu, se on oppinut itse täydentämään ja rekonstruoimaan esimerkiksi lääkärin yleisesti käyttämiä fraaseja ja lauserakenteita. Jos ääni ei ole tuttu, meidän roolimme on korostunut tällaisen työn tekemisessä, mutta samalla olemme kouluttaneet robottia tekemään työtään paremmin, Perukangas selventää.

HUS: Miljoonien säästöt ja sujuvampi työnkulku

Kun ihmisen tekemä työ korvataan tietokoneella, nousee väistämättä esiin kysymys virheiden ja väärinymmärrysten määrän kasvusta.

HUS Asvian toimialajohtajan Tuula Lasanderin mukaan virheiden mahdollisuus on sama kuin ennenkin, koska uudessa käytännössä lääkäri näkee sanelemansa tekstin välittömästi.

– Tähän asti se on mennyt niin, että lääkäri on sanellut tekstin nauhalle, tekstinkäsittely on kirjoittanut sanelun auki ja lääkäri on tarkistanut sen jälkikäteen. Nyt lääkäri näkee näytöltä tekstin välittömästi ja voi tarkistaa sen saman tien.

Lasanderin mukaan sanelut ovat myös lyhyempiä kuin ennen, mikä johtuu osaltaan uudesta potilastietojärjestelmä Apotista. Siinä tietyt asiat valitaan alasvetovalikoista tai laittamalla rasti ruutuun ja varsinaisen vapaan tekstin osuus on entistä pienempi.

Puheentunnistusohjelmaan siirtymisellä saadaan Lasanderin mukaan miljoonaluokan säästöt, mutta tarkkaa rahasummaa on vaikea vielä sanoa.

– Olemme karkeasti arvioineet, että noin 25 prosenttia kustannuksista jää ja 75 prosenttia lähtee.

Puhelinhaastatteluun perustunut Vesa Marttisen juttu julkaistiin YLE:n uutissivulla 11.11. Alkuperäisen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Jälkikirjoitus:

Jo pitkään, oikeastaan 8 vuotta mutta nyt ajankohtaisemmin jo keväästä odottamani yt-neuvottelu päätyi kohdallani todella yllättävään lopputulokseen. Olin jo varautunut lähitulevaisuudensuunnitelmanani jatkaa ammatillisen opettajan opintojani ja tämän lisäksi ryhtyä ainakin toistaiseksi vähintäänkin puolipäiväiseksi luonnonsuojelijaksi. Keikkojakin olisi ollut tarkoitus tehdä ainakin Kierrätyskeskuksen neuvojana.

Olin jo pitkälti pohjustanut tätä tulevaisuudenkuvaa polttamalla siltoja takanani niin että yt-päätös olisi kohdallani selkeämpi ja helpompi. Kuitenkin työnantaja minulle osittain mystisistä syistä painotti noppia hieman toisella tavalla kuin kuvittelin, ja tässä ollaan edelleen.

Harkitsin vakavasti vaihtoehtoa jättäytyä tässä vaiheessa vapaaksi taiteilijaksi ja olla tarttumatta työnantajan multaiseen kädenpuristukseen, jolloin olisin voinut 4 kuukauden irtisanomisajan palkalla heittäytyä peräti kokopäiväiseksi aktivistiksi ja opiskelijaksi. Tähän kokonaisuuteen työnantaja antoi kokonaista puolitoista vuorokautta vastausaikaa.

Kuten niin usein, ravakka aamulenkki Humlan maisemissa tyhjensi kuonasta sekoittuneen pääni, ja sen jälkeen vielä keskusteltuani humaanin ja fiksun kollegani kanssa päädyin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että koska nykyisen leipätyön jatkaminen ei kovinkaan kovasti rajoita aktivismiani ja opiskelujani - joista toinen määrittää sen, mitä olen ja antaa elämälleni sisältöä ja toinen parantaa vastaisuudessa työmahdollisuuksiani - niin ollaan sitten edelleen toistaiseksi kuukausipalkkalainen, sivutoiminen aktivisti ja opiskelija.

En kuitenkaan olisi pysynyt kuukausipalkalla, vaan ryhtynyt vapaaksi taiteilijaksi ilman kahta huomioonotettavaa seikkaa. Ensimmäinen on korona, joka rajoittaa keikkaillen tehtävän työn määrää hyvinkin radikaalisti ainakin ensi syyskauden alkuun asti. Toinen on ensi syksyn työsuojeluvaali, jonne toivon yt-prosessin antaneen julkisuuden kantavan.

Moni muu olisi tarvinnut tämän työpaikan minua kipeämmin. Kuitenkaan, en ole ennenkään antanut palkkatyön rajoittaa omaa itsemäärittelyäni, tai oikeastaan edes määrittelevän itseäni. Miksi siis tästä eteenpäinkään?

Hyvästi Pirkkolan metsälle - espoolainen yrittäjä tuhosi metsän laittomasti

Tänään aamuyöstä ja aikaisin aamulla ohikulkija oli huomannut Pirkkolan hallitontilla työkoneita. Muutaman tunnin aikana vanha kalliometsä on suureksi osaksi kadonnut. Poliisi oli paikalla estämässä kansalaisia pääsemästä työmaalle, joka oli niin huonosti rajattu, että se oli turvallisuusriski ohikulkijoille, työmaa-aidoista huolimatta. 

Halliyrittäjä Kirsi Eräkangas oli komentanut työkoneet luihusti aamuyöstä 9.-10.11., paikalle, vaikka Pro Luonto oli 7.11. jättänyt jatkovalituksen KHO:hon ja toimenpidekieltohakemuksen ELY-keskukseen. Työt ovat käsittääkseni tällä hetkellä seisahtuneet, mutta vahinko on peruuttamaton. 

Rakennuttaja tulee saada tihutyöstä edesvastuuseen ja vahinko on kompensoitava metsittämällä sitten Pirkkolasta jokin muu alue; edesvastuuseen saattaminen jo pelotteeksi tuleville yrittäjille, jotka yrittävät näin etukenoisesti ryhtyä laittomasti toimiin voimassaolevan toimenpidekiellon aikana (ja koska kaupungin päätöksentekokoneisto oli ylipäätään mahdollistanut työt vuokraamalla hehtaarin Keskuspuistoa halliyrittäjän tontiksi, kaupunki on mielestäni vastuussa).

Nyt suututtaa ja surettaa suunnattomasti. En tiennyt, että kun eilen kävin viemässä kynttilän maunulalaisen ystäväni kanssa, että kyseessä olivatkin metsän hautajaiset. Eilen metsässä oli siviilimetsänvartijoita kiitettävästi paikalla, mutta hekään eivät osanneet varautua siihen että työt aloitettaisiin luihusti keskellä yötä.

Tätä metsää ei siis enää suurimmaksikaan osaksi ole.

Olen jo jonkin aikaa ounastellut, että seuraava Koijärvi näyteltäisiin kaupungissa. Tässä se taitaa olla.