Olemme kaivaneet kuoppaa itsellemme

Melkein 200 HUS-työntekijää uhkaa irtisanominen robottien ottaessa vallan saneluissa ”olemme kaivaneet kuoppaa itsellemme”

Noin 180 tekstinkäsittelijää uhkaa irtisanominen kun HUS siirtyy koneellisiin saneluihin. ”Ohjelma tekee usein virheitä, Marevanista voi tulla Martinlaakso”, sanoo oikolukija, jonka työ tulee katoamaan. Yt-neuvottelujen tulosta odotellaan toukokuussa.

”Me tekstinkäsittelijät olemme tienneet noin 8 vuotta, että työmme tulee katoamaan”, sanoo HUS:in tekstinkäsittelijä.

Hän ei halua esiintyä nimellä koska hän vielä työskentelee HUS:issa.

Tiedon yt-neuvottelusta hän sai joulun tienoilla.

Yt-neuvottelut koskevat koko HUS:in tekstinkäsittely-yksikköä. Tällä hetkellä noin 300 henkeä työskentelee sairaanhoitopiirissä tekstinkäsittelijöinä. Eläköitymisten ja määräaikaisten virkojen jatkamattajättämisten jälkeen noin 180 hengen työt tulevat katoamaan.

”Luulen että on hyvin epätodennäköistä että irtisanoisimme noin paljon. Vähennystarve on ehkä tuota luokkaa, kyllä, mutta HUS:illa on paljon muitakin töitä”, sanoo Tuija Lasander, HUS:in tukipalvelupäällikkö.

Haastattelemamme tekstinkäsittelijä sanoo, ettei häntä tieto yt-neuvotteluista ole järkyttänyt.

”Minulla on aina ollut hankala suhde työnantajaani. Sanoin esimiehelleni että on ok jos minut irtisanotaan yt-neuvotteluissa”.

Tekstinkäsittelijä kertoo että hänellä itse asiassa on toisen alan koulutus ja hän odottaa voivansa jatkaa opiskelujaan tai työskentelevänsä jonkun muun parissa.

”Mutta HUS:issa jatkaminen toisissa tehtävissä on edelleenkin mahdollista”.

Tekstinkäsittelijän kollegat ovat myös ottaneet tiedon yt-neuvotteluista vastaan rauhallisesti.

”Jotkut vanhemmat kollegat ovat huolissaan tulevaisuudesta. Iäkkäämmän työvoiman kysyntä ei ole markkinoilla kaksinen”.

Uhatut ovat kouluttaneet robotin joka tulee korvaamaan heidät

Ironista kyllä, tekstinkäsittelijä itse on kouluttanut robotin, joka tulee viemään hänen työnsä.

Sairaalan tekstinkäsittely tällä hetkellä tapahtuu kaksivaiheisena: ensin koneellinen vaihe, jossa robotti tulkkaa lääkärin sanelun ja kirjoittaa siitä dokumentin, ja toinen vaihe, jossa tekstinkäsittelijä oikolukee tekstin.

Robotin tekoäly läpikäy tekstinkäsittelijän tekemät korjaukset ja se kehittää omaa sanelukirjoitustaan tämän datan avulla.

”Tällä tavalla me olemme kaivaneet omaa kuoppaamme”, sanoo tekstinkäsittelijä.

Hän ei kuitenkaan usko, että HUS:in siirtyminen yksinomaan koneelliseen saneluun tulee tapahtumaan ongelmitta. Hän on itse nähnyt koneen tekevän virheitä.

”Joskus tulee Marevan-lääkkeestä Martinlaakso, 26-vuotiaasta 126-vuotias.”

HUS:n siirtyy koneelliseen saneluun samassa yhteydessä kun Apotti-potilastietojärjestelmä otetaan käyttöön useassa sairaalassa.

Apotti ja saneluohjelma kommunikoivat kuitenkin erittäin huonosti, sanoo tekstinkäsittelijä.

”Molempia ohjelmia ei voi pitää auki samanaikaisesti. Käytännössä ensin pitää sanella tekstidokumentti, josta sitten teksti kopioidaan Apottiin, kappale kerrallaan”.

”Toivottavasti HUS hoitaa tämän tyylikkäästi”

”HUS on vain joitakin kertoja irtisanonut tuotannollis-taloudellisista syistä. Ainoa muistamani kerta, jolloin näin on käynyt oli kun Tammiharjun sairaala suljettiin Tammisaaressa”, sanoo Kalevi Kannisto, JHL:n pääluottamusmies HUS:issa.

HUS tulee säästämään koneelliseen saneluun siirtymisessä. Kannisto toivoo että työntekijätkin tulisivat hyötymään näistä säästöistä.

”Toivon, että HUS satsaa henkilöstön kouluttamiseen ja antaa heille uusia tehtäviä. Jos kyseeseen tulee irtisanominen, toivon että HUS hoitaa asian tyylillä ja tukee irtisanottuja työntekijöitään erokorvauksella”, sanoo Kannisto.

Juttu pohjaa Yle Svenskan julkaisemaan puhelinhaastatteluun 11.3., ja sen voi lukea alkuperäisenä klikkaamalla bloggauksen otsikkoa. Käännös toisesta kotimaisesta äidinkieleeni on omani.

Mitä on työkyky?

Töiden luokittelussa niiden vaativuusasteen mukaan mennään metsään: ihan kuin olisi olemassa jotakin yleispätevyyttä ja yleisvaativuutta. Esimerkiksi minun mielestäni osastonsihteerin työ on paljon vaativampaa kuin tutkijan työ, sairaanhoitajasta tai lastentarhanopettajasta puhumattakaan. Ne vasta vaativia hommia ovatkin. Kaikki vaativuusarviointi pitäisi suhteuttaa työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin, mikä tarkoittaisi sitä, että sitä ei voisi käyttää palkkauksen pohjana.

Keskusteluni työterveyslääkärin kanssa vahvisti sen, mitä olen epäillyt jo 8 vuotta: sairaalamaailmassa tekstinkäsittely on roskapankki, jonne sijoitetaan niitä työntekijöitä, jotka eri syistä joko eivät tuota riittävästi omassa leipätyössään tai jotka ovat oman työyhteisönsä Rumia ankanpoikasia. Ja sillä taustalla pitäisi sitoutua palvelulupaukseen huippulaadusta. Tekstinkäsittelyn pitäisi olla ihan oma ammattitaitonsa, mutta ei se ole, jos siihen ei tarvita mitään koulutusta ja sinne voidaan kuormata ketä tahansa työntekijää, jolle ei löydetä mitään muuta käyttöä.

HUS-konserni on viime vuosina palkannut niin sanottuja työkykykoordinaattoreita. He ovatkin omituisia otuksia, sillä heihin ei saa ottaa yhteyttä. Pienin mahdollinen seuraamus tästä majesteettirikkomuksesta on lankoja pitkin tuleva esimies. (HUS:issa keksittäisiin kaikki sellainenkin hierarkia jota vielä ei oltaisi muualla keskitty - samoin kaikki hierarkiarikkomuksista säädetyt rangaistukset on keksitty HUS:issa - ja sen arvot ovat julkilausutusti kohtaaminen, edelläkävijyys ja yhdenvertaisuus.)

Jos työntekijä on lähetetty työkykykoordinaattorin pakeille, tällöin syy on kykenemättömyys nykyiseen tehtäväänsä, tai ainakin sopimattomuus. Tällöin työkykykoordinaattorin oikeampi nimi olisikin oikeastaan työkyvyttömyyskoordinaattori. Sopimattomuudelle ei kuitenkaan ole olemassa lääketieteellistä diagnoosia, jolloin työterveyslääkärin on pakko kirjoittaa lähetteeseen, että työntekijä kykenee siihen työhön. Eihän hän kuitenkaan siihen oikeasti kykene, sillä jos kykenisi, eihän hän olisi työkykykoordinaattorin pakeilla.

Jokin tässä mättää, ja se jokin on ammattien yleinen arvostus, joka juontaa juurensa yleiseen vaativuuden arviointiin, joka tulkitaan yleispäteväksi ja yhteismitalliseksi. Eihän tässä ole mitään järkeä; tietäähän jokainen - ainakin työterveyslääkäri - että esimerkiksi aspergerdiagnosoitu ei välttämättä kykene osastonsihteeriksi mutta saattaa olla erinomainen tutkija. Yksinkertaisesti ammattien vaativuuden arvioinnissa ei ole mitään järkeä, sillä ihmisten kyvyt ovat erilaisia, ja eri ihmisille eri asiat ovat vaikeita.