Olli Salinin (1952-2024) muistolle

Julkaisen maaliskuun 2012 kirjoitukseni uudestaan, Olli Salinin muistolle. Tieto hänen poismenostaan elokuussa 72-vuotiaana nopeasti edenneeseen syöpään tavoitti minut vasta nyt, Yrjö Hakasen nettisivulta. 

Kiitos Olli Salinille, hengenpelastajalleni

Kun vanhempani erosivat, sain mahdollisuuden sanoa sanaseni siitä, halusinko asua jatkossa äitini vai isäni kanssa. Valitsin äidin, koska kuusivuotiaan oikeudentunto sanoi isäni tehneen väärin. Toinen minua samaan suuntaan motivoiva seikka oli mahdollisuus pysyä lapsuudenkodissani. Lähtiessäni isäni matkaan, olisin samalla hyväksynyt elämääni toisen naisen äitini lisäksi, ei sentään sijaan.

Elämäni eroperheen lapsena opetti minut hyvin varhain ymmärtämään elämän taloudellisia realiteetteja, mm. 500 ja 600 markan elatusavun välisen erotuksen. Minua kotona hoitaneen synnynnäisesti sydänvikaisen äitini terveys ei kestänyt niitä töitä, joita hän kansalaiskoulupohjalla meitä elättääkseen teki, joten hyvinvointivaltion apu tuli meille tutuksi.

Syntymäpäivän kunniaksi on paikallaan kiittää syntymäpäiväsankaria. Kun hyvinvointivaltion viralliset rajat tulivat vastaan, silloin meistä otti kopin Olli Salin. Näin äitini on minulle kertonut. En voi kiittää Olli Salinia siitä, mitä minusta on tullut, mutta kiitän Ollia merkittävästä avusta äidilleni, joka sai ehkä ratkaisevan tuuppauksen joidenkin sudenkuoppien ylitse. Ja ilman äitiäni en minäkään olisi tässä. Tämän avun ansiosta luotan siihen, että todellisessa hädässä hyvinvointivaltiossa on mahdollisuus ylittää epäinhimilliset normit ja soveltaa inhimillistä tarveharkintaa. Olli on viranomainen, joka on opettanut minulle että viranomaisillakin on ihmiskasvot. Hän antaa toivoa siitä että harmaimpienkin pilvien läpi voi pilkistää aurinko. Kiitos Olli!

Riistavuoron norosto

 Norot ovat vesilain mukaan suojeltavia, pienehköjä virtoja. Viime keväänä kävin tutkimassa Riistavuoren näköalakallion pohjoispuolista, Riistavuorenpolkua seurailevaa uomaa, ja sen on Uudenmaan ELY lausunut ojaksi. Eivät Riistavuoren noroehdokkaat kuitenkaan tähän uomaan (josta ELY on kuitenkin tarkemmin todennut, että heidän mielestään kyseisen uoman keskiosa vaikuttaa luonnonvaraiselta, ja rakentaminen ei heidän käsityksensä mukaan vaikuttaisi siihen) tyhjene. Kyseinen uoma ottaa vesiään Riistavuorenkuja 4:n viereisestä kosteikosta, mutta myös Riistavuoren alueen pohjoisilta kallioilta valuvista lumien sulamisvesistä ja Riistavuorenpolun ja kallioiden välisestä soistumassa olevasta kosteikosta.

Kuitenkin Riistavuoren alueella on muitakin virtauksia. Sanotun näköalakallion eteläpuolella avautuu suoranainen norojen verkosto. Yksi näistä noroista on kausiluontoinen - millaiset myös kvalifoituvat noroiksi - ja se ilmenee etupäässä lumien sulamisen ja suojakelien aikaan, valuttaen lumien sulamisvesiä "ylempää" maastosta, niin näköalakallioiden suunnalta pohjoisesta kuin Riistavuoren eteläisiltä kallioilta, jotka jäävät onneksi sentään kaavoituksen ulkopuolelle. Virtaus on ihan todellista, mistä kertoo se, että suojakelillä ja lumien sulamisen aikaan polku on vaarallisen liukas. Tämä noro virtaa kuvan esittämässä paikassa, alueen ainoan roskiksen vierestä. Tämän paikan - jossa noro ylittää ulkoilupolun - maastokoordinaatit ovat käsivaralla otettuina noin N66773906/E382787.

Edellisestä kuvanottopaikasta katsottuna parisenkymmentä metriä länteen, eli juuri kuvan ulkopuolelle sen vasemmalla puolella, aivan lähellä Vihdintietä on kosteikko, joka jäisi rakentamisen alle. Se kosteikko jatkuu kuvassa näkyvän roskiksen takavasemmalle lähtevän polun toiselle eli eteläpuolelle. Paikan, jossa norot tulevat näkyville, erottaa kyseisestä polusta vain muutama metri metsään olevasta Strömbergin koulun suunnistusrastista. Rastin koordinaatit käsikopelolla otettuina ovat N6677391/E382767. 

                               Strömbergin koulun rasti, jonka takana näkyy kosteikkoa, jonne on 

                               yhteydessä kaksi noroa.

Kaavan käsittely jatkuu huomisessa lautakunnassa, jossa se kannattaa hylätä, ettei tulla samanlaiseen tilanteeseen kuin Stansvikissa, jossa jo hyväksytty kaava jouduttiin avaamaan noron takia.  

Eusebius ja Florestan

Säveltäjä Robert Schumannin itsensä mukaan hänen persoonallisuudessaan vaikutti kaksi voimaa, jotka hän personoi Eusebiukseksi ja Florestaniksi. Eusebius oli pohdiskeleva, hidastempoinen, runollinen introvertti, kun taas Florestan oli ekstrovertimpi, räiskyvämpi ja maailmallisempi, kärsimätön ja tempoileva hahmo. Schumann itse luonnehti näitä kuvitteellisia hahmotelmiaan parhaiksi ystävikseen; epäilemättä hän luovana taiteilijana hyötyi molemmista persoonallisuutensa piirteistä. Oikeastaan ne olivat hänelle välttämättömiä.

Vaikka Robert Schumannin tuotanto onkin suhteellisen monipuolista - neljä sinfoniaa, kolme konserttoa, kamari- ja vokaalimusiikkia - niin siltikin pidän merkittävimpänä hänen panostaan pianomusiikissa. Schumannin pianomusiikki myös parhaiten valaisee Eusebiuksen ja Florestanin merkitystä ja läsnäoloa.

Schumannin musiikki vaatii keskittymistä. Pianotuotannosta ei ole montaakaan täydellistä kokonaislevytystä, mutta tunnetuista merkkipianisteista Wilhelm Kempff ja Vladimir Ashkenazy ovat levyttäneet melko kattavan valikoiman hänen tunnetuinta pianotuotantoaan: Kempff 4 cd-levyn ja Ashkenazy 7 cd:n verran.

Kempff on Eusebius, Ashkenazy on Florestan. Tai ainakin Kempffillä on eusebiusta enemmän ja Ashkenazyllä florestania. Ei olekaan yllätys, että Kempff tekee parhaiten oikeutta Schumannin rauhallisemmalle, pohdiskelevammalle tuotannolle, kuten Metsäkuville tai Humoreskille, kun taas Ashkenazy loistaa Sinfonisissa etydeissä tai Karnevaalissa. Tietenkään nämä kaksi pianistia eivät tyhjennä koko Schumannin tuotannon kaikkia merkityksiä, ja Ashkenazyltä onnistuu myös keskittynyt, hiljainen introversio. Kuitenkin nämä valikoimat aika hyvin täydentävät toisiaan, ja sitten kun vielä lisätään mukaan nuorena kuolleen Juri Egorovin levytykset, varsinkin Kreisleriana, Clara Haskilin Lapsikuvia, Benno Moiseiwitschin Fantasia ja Radu Lupun harvalukuiset levytykset, etenkin Kreisleriana ja Humoreski, sitten aletaan olemaan jo aika edustavan valikoiman äärellä. Myös Yves Natin, Svjatoslav Richterin, Alfred Cortotin ja Geza Andan Schumann-levytykset on syytä tuntea.

Toki Eusebius ja Florestan ovat arkkityyppejä, jotka molemmat ovat läsnä Schumannin musiikissa, useimmiten samanaikaisesti ja kaikki menestyksekkäät Schumann-tulkit oivaltavatkin tämän. Jollakin vain Eusebiusta on enemmän, toisella Florestania. 

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Nk. Länsi-Haagan eli Riistavuoren kaava käväisi taas kaupunkiympäristölautakunnassa. Ohessa kannanotto kaavasta. Se meni lautakuntalaisille, niin varsinaisille kuin varajäsenillekin.

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Suosittelen kaavan hylkäämistä seuraavista syistä:

1.     Otso Kivekkään aloite laatia Vihdintien toisella puolella olevalle Valimon/Pitäjänmäen teollisuusalueelle oma osayleiskaava menee eteenpäin, ja ainakin suurin osa alueelle kaavaillusta asuinrakentamisesta mahtuu Vihdintien toiselle puolelle. Vihdintien toiselle puolelle tulevan rakentamisen tulee olla Riistavuoreen rakentamiseen sijasta, ei sen lisäksi.

2.     Kaikkein pahin kipupiste kaavasuunnitelmassa ovat nykyisen ulkoiluväylän itäpuolelle sijoitetut pistetalot Riistavuoren kaikkein kapeimpaan kohtaan, jotka kutistavat puiston kapeimmillaan 30-40 metriä kapeaksi soiroksi. Muun muassa dosentti Kati Vierikon tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään 200 metriä leveä, jotta se olisi monimuotoinen. Ulkoiluväylän poistaminen tekee jäljellejäävästä Riistavuorenpuistosta selvästi nykyistä huonommin virkistykseen soveltuvan, ja väylän poistaminen lisää metsänpohjan kuluneisuutta. Mahdollinen korvaava ulkoiluväylä heikentää entisestään metsän monimuotoisuutta, sillä tällöin koko jäljelle jäänyt kapea metsäkaistale altistuu reunavaikutuksille.

3.     Kapeneva metsä toimii huonosti liito-oravien dispersaalina eli kauttakulkureittinä. Pohjois-Haagan runsaiden liito-oravakantojen todennäköisin ja oikeastaan ainoa toimiva reitti kulkee Riistavuoren kautta. Kaikkein kriittisin yhteys on radan alittavassa kohdassa, ja tämä yhteys uhkaa katketa kokonaan.

4.     Kaavoitus katkaisee nyt suositun ulkoiluväylän, vaikka muuten kaupungin strategiana on suosia kevyttä liikennettä. Kyseessä on seudullisesti käytetty ulkoiluväylä, joka siis katkeaa suunnitelmassa. Vuorovaikutusraportissa useaan kertaan mainittu ”virkistysalueiden kehittäminen” tuntuu tätä taustaa vasten sanahelinältä, ellei hämäykseltä.

5.     Englantilaiselle koululle myönnetty tontti pienentää tosiasiallista Riistavuorta ja tuhoaa sieltä liito-oravien ydinalueen. Jos pistetalot jätettäisiin rakentamatta, tätä ei voisi sanoa aivan kompensaatioksi, sillä se olisi ”katkaisen molempien käsien sijasta yhden” -tyyppinen ratkaisu, mutta sekin olisi parempi kuin ei mitään.

6.     Riistavuorenpolun alittaa noro, jollaiset ovat vesilailla suojeltuja.

7.     Monilla Etelä-Haagan ja Pitäjänmäen koululaisilla matka metsään pitenee ratkaisevasti ja heillä ympäristökasvatuksen jatkuminen on vaakalaudalla.

8.     Alueella on voimassa Sisäasianministeriössä vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla missään kumottu, eikä Maankäyttö- ja rakennuslaissa sanota mitään vahvistetun puistoasemakaavan kumoamisjärjestyksestä.

9.     Riistavuoren kangaskorven (joka on äärimmäisen uhanalainen suoluontotyyppi) vesitalous muuttuu rakentamisen myötä. Lisäksi rakentaminen hävittäisi alueelta Helsingissä vaarantuneita lajeja, kuten suokukka ja pikkukarpalo sekä huomionarvoisia lajeja, kuten raate ja maariankämmekkä.

10. Kaavoitus on ristiriidassa kaupungin oman LUMO-ohjelman ja EU:n ennallistamisasetuksen ja Euroopan Komission Green City Accord -julistuksen kanssa.

11.  Alueelta ei ole tehty kattavia luontokartoituksia, mutta Luontoliiton kartoittajien käynnit antavat viitteitä edustavasta sammal-, jäkälä- ja kääpälajistosta.

12. Alueen kaavoitus pohjautuu epäläpinäkyvään MAL-sopimukseen, jonka osalta on hämärää, missä määrin se on demokraattisen kontrollin ulottuvissa. Kuitenkin kunnalla on kaavoitusmonopoli alueellaan; MAL-sopimuksella kunnat käytännössä luovuttavat tätä monopoliaan valtiolle.

13. Uudet asunnot menevät tällä hetkellä huonosti kaupaksi, ja metsää ei kannata tuhota, kun asuntojen kaupaksi meneminen on epäselvää.

14.  Katupuut ovat kivoja, mutta on hölmöläisten matonkudontaa kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa katupuita ja toteuttaa pyöräilyväylä Vihdintien varrelle, vaikka nyt jo alueen läpäisee hyvin suosittu ja viihtyisästi metsässä kulkeva kevyen liikenteen väylä.

15. Toisen korttelirivin rakentaminen perustellaan sillä, että se olisi välttämätön ”viihtyisän kaupunkitilan” aikaansaamiseksi. Tällöin unohdetaan se, että kaupunkiluonto on itsessään viihtyisää kaupunkitilaa. Korttelikaupunkiajatus sulkeistaa julkisen kaupunkitilan (kaupunkimetsän) yksityispihoiksi.

Kahden korttelirivin sijaan pidän mahdollisena kaavoittaa yhden lamellikorttelin (nk. käärmetalon) Vihdintien nyt rakentamattomaan reunaan, alueelle, jossa nyt kulkee voimajohtoja, samantyyppisesti kuin Niemenmäkeen, Huopalahdentien reunalle on suunnitteilla, edellämainituilla edellytyksillä. Lisäksi on huolehdittava, että näköalakallio säilyy näköalakalliona.

Vakuudeksi

Manki Perukangas

Luonto- ja ympäristöneuvoja, kaupunkitutkimuksen entinen jatko-opiskelija, valtiotieteiden maisteri

Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja

                            Tähän tulisi pistetaloja.