Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa kollegiaalisuus ei ainakaan kaikilla aloilla aivan kuki. Syksyllä 2015 jaettiin toimialoittain tuloksellisuuspalkkioita, ja niin sitten ylilääkäri ja osastoryhmän päällikkö päättivät yksissä tuumin vetää listalta yli osastonsihteerit. Kaikki muut ammattiryhmät olivat siis heidän mukaansa myötävaikuttaneet kyseisen toimialan tuloksellisuuteen paitsi osastonsihteerit.
No, seinilläkin on korvat. Kyseisten päälliköiden sotajuonet sattui kuulemaan - eräs osastonsihteeri. Sana levisi, ja pian osastonsihteerit lopettivat tervehtimistä ylilääkäriä, joka puolestaan valitti näiden kiusaavan häntä. Pian koko toimialaa myös kohtasi osastonsihteerien joukkoirtisanoutuminen: laivan jätti useita alalla pitkään, jopa kymmeniä vuosia työskennelleitä. On tilanteen vakavuuden indikaattori, jos henkilöt, joilla tulee olemaan vaikeuksia työllistyä muualla, tekee tällaisen johtopäätöksen. Yksi ainakin ymmärsi uudelleenkouluttautua hoitoalalla, olen sittemmin kuullut. Uusien osastonsihteerien rekrytointi kesti vuosia, enkä ole varma, onko koko toimiala vieläkään toipunut tästä tilanteesta, jossa monin paikoin osastonsihteerit joutuivat hoitamaan oman toimenkuvansa lisäksi naapurinkin tontin, tietenkin yhdellä palkalla, ja kaikki johtui huonosta johtamisesta.
Sairaaloiden kulttuuri on hierarkkinen, ja johto pitää toistensa puolta, oli sitten kyse ylilääkäreistä, henkilöstöjohdosta tai osastonhoitajista. Pahnanpohjimmaisina ovat laitoshuoltajat ja osastonsihteerit, joiden toimenkuvaan kuuluu olla viimekätisiä vikapäitä kaikkeen, perillä kaikesta ja vastuussa kaikesta mutta ilman valtaa mistään. Heidän tulee osata ajatella itse mutta ennen kaikkea ymmärtää, milloin ajatteleminen pitää lopettaa. Minua oltiin osastonsihteerinä kielletty vastaamasta ylilääkärin koko toimialaa koskeviin viesteihin silloinkin kun olin ylilääkäriä paremmin perillä siitä asiasta, jota hän vaati ja minä tiesin sen mahdottomaksi.
Osastonsihteerien vähättely on sairaalamaailmassa yleistä, ja omat kokemukseni ulottuvat kahdelle aivan erilaiselle toimialalle ja toimipisteeseen. Työsuojelulla on työsarkaa työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden vähentämisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti