Liberalistiksi tunnustautuu moni sellainen ihminen, joka ei ole tehnyt itselleen selväksi, mitä itse tuolla käsitteellä tarkoittaa. Tämän edellytyksenä on käsitteen oppihistoriallinen tunteminen ja vapauden käsitteen filosofinen analyysi. Jos nämä jäävät tekemättä, puheet jäävät laiskan hötön asteelle.
Liberalismia on montaa sorttia: on talousliberalismia, kulttuuriliberalismia, libertarismia, sekä niitä oikeuksia, joihin tämä liittyy, on sekä positiivisia vapausoikeuksia (=mahdollisuus toteuttaa itseään) ja negatiivisia (=suojaa toisten itsetoteutukselta). Sitten on vielä libertarismia ja höttöä.
Eri liberalismista ei voi johtaa toista. Voi olla esimerkiksi talousliberalisti, mutta elämäntapa- tai kulttuurikonservatiivi. On myös mahdollista olla samanaikaisesti sosialisti ja liberalisti, jos sosialismilla tarkoitetaan tasa-arvoista asemaa tuotannossa, mutta liberalisti, jos haluaa tämän tuotannon olevan säätelemätöntä.
Kannattaa välttää hienoja käsitteitä, jos kompastuu niihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti