Upea helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas, köyhyystutkija Maria Ohisalo linkkasi Facebookiin seminaarin, jonka aineistojen mukaan mielenterveysongelmat maksavat maallemme 5 miljardia vuosittain. En tiedä, miten tämä on laskettu, mutta nyt pitäisi hälytyskellojen soida, sillä summa ei ole paljoa pienempi kuin mitä jotkut puolueet ovat leikkaamassa julkisista menoista.
Ei tarvitsisi leikata yhtään, kun julistettaisiin työpaikkakiusaamiselle nollatoleranssi, ja samalla poistettaisiin irtisanoutumiskarenssi tapauksista, joissa on raportoidusti työpaikkakiusaamista (esimerkiksi dokumentoituna keskusteluina työsuojelun tai luottamusmiehen kanssa) ja/tai F-alkuisia sairauslomia toistuvasti.
Nykyisellään kolmen kuukauden irtisanoutumiskarenssi johtaa siihen, että moni kärsivä työntekijä roikkuu hirressä, koska asuntolainanlyhennykset, ja koska ruokkomaksut. Saman kolmen kuukauden aikana työntekijän "kone" voi jo tiltata pahemman kerran kiinni. Seuraukset voivat olla pitkäaikaisia, jopa pysyviä.
On siis muitakin kestävyysvajeita kuin väestön vanhemisesta johtuva huoltosuhteen heikentyminen. Ainakin yhtä tärkeä on työvoiman työkyvyttömyys, hapertuminen, jonka voisi helposti välttää. Kyse on korvien välin kestävyysvajeesta, tai oikeamminkin työpaikkahyvinvointivajeesta.
Hesarin jutun tästä samasta huomiosta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti