Länsirintamalta ei mitään uutta. Tai länsirannalta. Siltä tuntuu, kun yrittää lähteä vaunulenkille nukuttaakseen pientä tyttöään. Porvoossa moporalli on aina seuranain.
Asun sinänsä varsin rauhallisella pikkukadulla, joka sijaitsee kahden vähän vilkkaamman kadun - Adlercreutzinkadun ja Sibeliusbulevardin - välissä, enkä tiedä, minne lähtisin vaunulenkille niin ettei lapseni herää, kun em. katuja ajaa ees taas pärryyttelevä mopokolonna, joka kuulostaa kahdelta kilpailevalta jättiläisampiaisparvelta. Ilmaan?
Olen jo oppinut välttelemään Keskuskoulun ympäristöä. Siellä näitä asuu, ainakin viikonloppuisin. Mutta kun ei sinne asti edes pääse kun tuntuu olevansa saarrettu, kuin Länsirannalla ikään.
Meteli on pahempi kuin Lontoossa tai Istanbulissa. Olisin koska tahansa valmis vaihtamaan tuon terrorismin lintujen lauluun, mutta se ei valitettavasti ole autottomalle optio. Ellei asuisi Helsingin kantakaupungissa, jonka tasainen luonnonääni, raitiovaunujen kolina tuudittaa.
Vähän samantyyppiseen ilmiöön olen törmännyt Helsingissäkin, lähiöissä. Porvoossa junttius on vielä paremmin kehittynyttä.
Eikö autottomalla ole oikeutta hiljaisuuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti