... siksi että säästettäisiin, tuolloin tämä säästäminen on kuin hölmöläisen matonkudontaa.
Subjektiivisesta
päivähoito-oikeudesta luopuminen tarkoittaa siitä ajatuksesta
luopumista, että lapsen vanhemmat tietäisivät parhaiten lapsensa edun.
Se tarkoittaa myös byrokraattiarmadan perustamista ja lastensuojelun
aliresurssointia, sillä päivähoito ennaltaehkäisee lastensuojelua.
Hallituksen aie luopua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta vanhemman ollessa kotona merkitsee päivähoitosyyviraston perustamista: byrokraattiarmeijaa, joilla on kaksi tehtävää.
Ensimmäinen tehtävä on tietenkin laittaa päivähoidon asiakkaat järjestykseen sen mukaan, kenen ei-subjektiivinen tarve on objektiivisesti suurin. Jotta tästä ensimmäisestä tehtävästä olisi mahdollista suoriutua, toisena missiona on varastaa lastensuojelutyöntekijöiden aikaa, sillä ilman lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kotikäyntejä tästä arvioinnista ei suoriuduta.
Lastensuojelu siis kuormittuu tästä aikomuksesta kahdestakin syystä. Hölmöläisten matonkudontaa, sanon minä.
Jos subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopumisen taustalla onkin päivähoidon ruuhkautumisen purkaminen, niin silloin tarvitaan lisää työväkeä päiväkoteihin tai vaihtoehtoisesti lisää lapsia pois päivähoidosta. Parhaita keinoja tähän ovat perhepäivähoidon tukeminen, yksityisen päivähoidon normiston purkaminen ja kotihoidon tuen lisääminen. Kaikki toki maksavat, mutta niin maksavat lastensuojelunkin lisäsatsaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti