Ajatuksia hiilijalanjälkilaskennasta

Osallistuin maanantaina 5.5. Rastor-instituutin hiilijalanjäljen laskentatyöpajaan. Erilaiset laskurit kysymättäkin ohjaavat suuntaamaan laskentaa tuloksen kannalta merkitsevimpiin, oleellisiin seikkoihin, minkä ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että laskennallisesti vähäpätöiset seikat painettaisiin villaisella, ainakaan, jos ajatus suunnataan laajemmin nk. CRSD-kriteeristöihin, eli nähdään ympäristövastuu osana yhteiskuntavastuuta.

Esitin työpajassa huoleni siitä, että kun kirjanpito tehdään vuodeksi kerrallaan, tämä ei huomioi tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. Tämä näkyy esimerkiksi laajojen hankkeiden suunnittelussa, joiden "puoliintumisaikaa" ei huomioida. Puoliintumisajalla tarkoitan sitä aikaa, jolloin esimerkiksi hankkeen alta pienennetyt hiilinielut on kompensoitu hankkeen positiivisilla vaikutuksilla. Tällä hetkellä tällainen tarkastelu olisi tarpeellista paitsi rakentamisen, myös liikenneinfran ja ns. vihreän siirtymän hankkeissa, joiden tieltä usein kaadetaan puita, mikä perustellaan esimerkiksi sillä, että saadaan ihmisiä siirtymään yksityisautoista joukkoliikenteeseen tai datakeskukset perustellaan vihreiksi niiden sivutuotteena syntyvällä hukkalämmöllä, jota voi käyttää kaukolämpönä.

Hiilijalanjälkilaskennassa olisi syytä huomioida myös alihankintaketjun hiilitase. Puurakentaminen esimerkiksi on hiilitaseeltaan betonirakentamista positiivisempaa, ovathan puutalotkin hiilinieluja, mutta osana hiilijalanjälkeä mutta myös vastuullisuutta tulisi tarkastella myös puut kaataneen metsäfirman hakkuumenetelmiä: suosivatko he jatkuvaa kasvatusta vai avohakkuuta. 

Hiilijalanjälkeä on keinotekoista erottaa luontovaikutuksista, jonka tarkasteluun lanseerattakoon tässä uusi käsite: luontojalanjälki. Ilmastokriisi ja luontokato ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa, ja usein kasvavissa kaupungeissa isketään kirves kiveen, kun keskitytään ainoastaan ilmastoon. Usein ilmastomyönteiset ratkaisut - kuten joukkoliikenneinfra ja nk. "tiivis" kaavoitus" - ovat luontovihamielisiä ainakin paikallisella tasolla. 

Tämä liittyy elimellisesti kompensaatiokeskusteluun. Jos hiilinieluja voikin kompensoida, ekosysteemipalveluita ei voi, sillä kun ilmasto ei tunne rajoja, luonto on paljolti paikallista, vaikkakin kytkeytynyttä. Toiminnassa on viherpesun makua, kun yritetään perustella usein monimuotoista lähiluontoa tuhoavia hankkeita "ilmastoviisaiksi".

Armoa luottamushenkilölle ja vapaaehtoistyöntekijälle

Keskustelin erään tuntemani yhdistysaktiivin kanssa kunnallispolitiikasta. Helsingin kaupunginhallituksen jäseniä lukuunottamatta - jotka saavat sen verran hyvän korvauksen tästä aikaavievästä luottamustehtävästään, että sillä voi melkein elää - kunnalliset ja ylikunnalliset luottamustehtävät ovat rinnastettavissa vapaaehtoistyöhön. Jos kokouspalkkiot lasketaan verojen jälkeen kympeissä ja varsinainen palkkatyö, opiskelu tai työnhakukin pitäisi hoitaa, puhumattakaan perheestä, tällöin olisi hyvä olla kasaamatta kellekään liikaa tehtäviä. Näsinmäki on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Äänestäjä on onnellisessa asemassa. Hänellä saattaa olla yksi henkilökohtainen lempiaihe, ja kaikki näyttäytyvät suhteessa siihen ja sen perusteella hän saattaa tehdä äänestysvalinnankin. Kuten venäläinen absurdistikirjailija Daniil Harms kirjoitti: 

"Himmelkumov etsi sisäistä ajatusta, jolle voisi omistaa koko elämänsä. On miellyttävää olla jossain asiassa kuin mielipuoli. Sellainen ihminen näkee asiansa aina ja kaikkialla. Kaikki koituu hänen hyväkseen. Kaikki on suorassa suhteessa hänen rakkaimpaan ajatukseensa." (Harms: Sattumia, s. 100. Toinen painos. WSOY 2000, suomentanut Katja Losowitch)

Äänestäjä voi ikään kuin kilpailuttaa ehdokkaat suhteessa tähän aihepiiriin. Tästä koituu myös perspektiiviharha, tai ainakin eriävä perspektiivi päättäjän kanssa. Jos äänestäjälle tärkeää on vaikkapa Riistavuoren säilyttäminen, Epoon koulu, Sannaisten aurinkopaneelit, vapaa pysäköinti tai Loviisan aurinkovoimala ja joku päättäjä ei joko jaa tätä prioriteettia ja/tai ei ole ehtinyt perehtymään asiaan samalla tarkkuudella kuin äänestäjä, tästä aiheutuu pettymystä, turhautumista ja vihaakin päättäjää kohtaan. Ymmärrän äänestäjää oikein hyvin.

Mutta niin ymmärrän päättäjääkin. Jos halutaan päättäjiksi eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä eikä vain pelkkiä eläkeläisiä, silloin pitänee hyväksyä se, että päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin ja joskus asioita jopa lipsahtaa päättäjän ohitse hänen huomaamattaan ja päättäjältä on jäänyt huomaamatta päätöksessä piillyt sudenkuoppa tai luottamushenkilö ei ole ehtinyt valmistelemaan sellaista kannanottoa, että siitä olisi hyötyä puolustettavan aiheen kannalta. 

Ehdokkaaksi lähdetään toki vapaaehtoisesti ja siihen leikkiin lähtevän pitäisi ymmärtää, mihin on lähdössä, ja antautua niihin tehtäviin, joihin on lähtenyt ehdokkaaksi, mutta kuitenkin luottamustehtävät edustuksellisessa demokratiassa ovat käytännössä vapaaehtoistyötä. Joten olkaamme armollisia päättäjiä mutta varsinkin itseämme kohtaan. En nyt välttämättä tee, kuten saarnaan, koska olen nähnyt Keskuspuiston aina ja kaikkialla, ja nyt Porvoonkorven, mutta luottamustehtävänsä epätäydellisen hoidon kritisoinnista itseensä ottavan on syytä lohduttautua: jos en ihan joka paikkaan ennätä, niin sekin on enemmän, kuin mitä tapahtuisi ilman minua.

Lähetin tämän kirjoituksen Uusimaan yleisönosastolle, missä sitä ei ainakaan vielä olla julkaistu.

Vaaliteemani

Porvoossa minut löytää Vasemmistoliiton listoilta numerolla 66. Lähellä sydäntäni ovat esimerkiksi:

- Kaupunkimetsien suojelu. Porvoonkorven nykyiset suojelualueet tulee yhdistää, jolloin päästään 19% suojeluasteeseen. Ulkoilureittien liiallinen parturointi tulee myös lopettaa.

- Kaupunkilaiset tarvitsevat maksuttomia, ei-kaupallisia oleskelu- ja kokoontumistiloja

- Lisää ulkokuntosaleja ja skeittipuistoja, jotka madaltavat kynnystä hoitaa terveyttään ja kuntoaan

- Kaavamuutoksien pienyrittäjien tarpeisiin ja taiteilijoiden harjoittelu- ja työtiloiksi tulee sujua nykyistä sujuvammin.

- Yleiskaavaan on merkittävä hiljaisia luonnonalueita.

- Porvoon vahvuus on kulttuurimaisema. Tänne ei tarvita hillitöntä kasvua ja uudisrakentamisen on kunnioitettava jo olemassaolevaa ympäristöä!

- Porvooseen Kierrätyskeskus (kiitos Porvoon Vihreät ideasta!)

- EI julkisia varoja tuhlailevalle ja maisemaa, tontteja ja luonnonalueita pirstovalle itäradalle!

- Kyllä esteettömille kaukobusseille Helsinkiin! (ja mielellään muuallekin).

- EI liikennettä lisäävälle ja Porvoonkorven pirstovalle Saaristotielle, joka pitää lopullisesti haudata.

- Koululaiset tarvitsevat pieniä opetusryhmiä, riittävästi tarvitsemaansa tukea riittävän aikaisessa vaiheessa, aistiesteettömän, rauhallisen oppimisympäristön ja kyläkoulut tulisi säilyttää.

- Wileniuksen telakan puolesta!

- Vapaa sivistystyö ja kirjasto ovat suomalaisten julkisten palvelujen lippulaivoja!

- Kaupungin tulee lisätä palkkatuen määrää työttömille.

- Suureellisten suunnitelmien (torisuunnitelman ja Kokonniemen hallin) sijasta satsataan voimakkaasti joukkoliikenteeseen (muttei Itärataan), metsiensuojeluun ja väestönsuojeluun! Urheiluseurat ja liikkujat tarvitsevat tiloja, mutta Porvoo ei tarvitse kansainvälisen luokan tapahtuma-areenaa!

 

Aluevaaleissa numeroni on 2339. 

- Porvoon sairaala on tärkeä työnantaja ja koko maakunnalle elintärkeä.

- Itäinen Uusimaa tarvitsee pitkäaikaisvuodeosaston.

- Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, mutta yhteyden kaupungin työllistämistoimeen tulee toimia.

- Hyvinvointialueen tulee olla haluttu työnantaja myös työoloiltaan.

- Ennaltaehkäisy oikeasti kuntoon! 

- Maksuton perusterveydenhuolto, kuten Helsingissä. Kun madalletaan kynnystä hakeutua hoitoon ajoissa, säästetään jatkohoidossa.

- Perhetyölle lisää resursseja, sillä se säästää laitospaikoissa.

- Kokemusasiantuntijat mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen!

Molemmissa vaaleissa olen esteettömyyden puolesta. Kaupungin tilojen ja joukkoliikenteen on oltava esteettömiä ja sekä kaupungin että hyvinvointialueen käyttämien tietojärjestelmien tulee olla helppokäyttöisiä. 

Vendla 100 vuotta

Mummoni, isänäitini Vendla Auroora Perukangas olisi tänään täyttänyt 100 vuotta. Vendla menehtyi nopeasti 77-vuotiaana häneltä löydettyyn syöpään. Hän ei koskaan valitellut vaivojaan; hän kärsi vuosikymmenten ajan nivelreumasta, ja kun hän elämänsä ensimmäisen kerran lähti sairaalaan, hän ei sieltä enää palannut. Ensimmäisen viikon hän jaksoi pitää jöötä sairaalahuoneessaan Peijaksessa ja tupakoida mistään piittaamatta sairaalasängyssään, mutta toiselle viikolle päästyään loputkin vielä harmaantumattomat hiukset olivat harmaantuneet, ja toisen sairaalaviikon lopulla hän kuoli, kesällä 2002. Kun kävin isini, hänen poikansa Jorman kanssa sopimassa Myyrmäen kirkkoherranvirastossa Vendlan hautaamiseen liittyvistä asioista, tunsin, että Jorma kaipasi piristystä. Vein hänet kadun toiselle puolelle Louhelan Kultakaivos-ravintolaan, hain tuopin ja päräytin karaokesta Kisu Jernströmin tunnetuksi tekemän Juustossa löytyy.

Vendla oli unohtumaton, täysin kuvia kumartamaton ja suorastaan piikkisuora henkilö, eikä minulla kulu päivääkään, ettei jokin hänen lohkaisunsa muistuisi mieleeni. Tässä muutamia Vendlan unohtumattomimpia, parhaita paloja:

Kun isini Jorma ensimmäisen kerran uskaltautui tuomaan kihlattunsa, äitini Hilkka Lisbeth Malinon ei ihan edes näytille, vaan ajamaan hänet Miekkatielle odottelemaan postilaatikon kohdalle pysäköityyn Austin A40:een, Vendla näki ikkunastaan, että autossa istuu tyttö. Vendla, joka saattoi olla tottumattomalle pelottava hahmo omaan aikakauteensa nähden pitkänä (175 cm) ja pistäväkatseisena naisena, hyökkäsi kuulustelemaan tulevaa äitiäni. 

- Mikäs tyttö se täällä oikein on?
- No Hilu vaan.
- Mikä Hilu?
- Malinon Hilu.
- Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?
- Niilo Malinon.
- No et sinä minkään näköinenkään ole.

Luulot pois, mutta pian Hilu ja Vendla olivat jo kavereita. 

Vendla oli elämässään naimisissa kahdesti. Ensin Martti Alestalon kanssa, josta ero tuli isini ollessa vielä vauva. Vendla otti hetkeksi tyttönimensä Leivo, mutta tapasi sitten lukutaidottoman, alkoholisoituneen verhoilijan Toivo Perukankaan, joka rakensi perheelle mökin ilman vesijohtoa ja perustuksia, ja sähköthän tulivat Öljylamppukyläksi kutsuttuun Kannistoon vasta 60-luvun lopulla. 

Yksin mökissään vuodesta 1968, pian Topi-miehenrähjänsä kuoleman jälkeen elänyt Vendla tapasi viettää joulut poikansa Jorman perheen luona. Kerran - olisinko ollut 4 tai 5, eli sen on täytynyt olla joskus 70-luvun puolivälissä - jouluaattoaamuna ovikello soi, ja Vendla meni avaamaan. Oven takana oli nuoria, herttaisenoloisia naisia 2 kpl, joista toinen aloitti herttaisella nuotilla: "Hyvää päivää, te varmasti ihmettelette..."

Minä en ihmettele mitään!

täräytti Vendla. Tämä soveltuu motoksi Vendlalle, joka ei kumartanut tai ihmetellyt todellakaan mitään. Vendla opiskeli kansalaisopistossa espanjaa ja lauloi Kivistön kirkkokuorossa, ja hänen vanhanaikaisesti kiekuva nuottinsa kiiri kaikkien muiden ylitse.

Oltiin 1990-luvun alussa, luultavasti syksyssä 1991 tai alkuvuodessa 1992. Hilu-äitini oli mennyt naimisiin norjalaisen karaokerähjän, köyhän miehen auervaaran Rolfin kanssa, ja Rolf halusi päästä tärkeiden henkilöiden suosioon (mikä oli hänelle muutenkin ominainen toimintatapa; hän levylaulajaksi pyrkiessään yritti olla yhteyksissä esimerkiksi Reijo Taipaleeseen, Robiniin ja muihin oman aikansa kokeneisiin lavaleijoniin), ja kerran lähti ajamaan äitiäni Vendlan luo Kannistoon. Vendla yhdellä vilkaisulla näki Rolfin feikin lävitse ja lohkaisi tälle:

- Eiköhän se olisi parempi, että lähtisit takaisin sinne Lofooteille turskaa pyytämään.

Rolf kutistui silmissä Vendlan edessä, eikä hän enää toiste kehdannut mennä tätä tapaamaan. Rolf oli niin kokonaisvaltainen luuseri, että otti jopa äitini sukunimen, jotteivat velkojat löytäisi häntä. 

Näen nyt neljäsluokkalaisessa Elsassani paljon Vendlaa hänen suoruudessaan ja täydellisessä pelottomassa rehellisyydessään, minkä olenkin hänelle kertonut monia kertoja. Vendlaa kuvaa persoonana sekin, että hän alkoi omin päin lisäämään etunimeensä vanhempien sieltä hänen mielestään unohtaman d:n. D nosti hänet heti arvokaartiin, ja jos ei tätä tiennyt, Vendla kyllä korjasi asian hyvin painokkaasti. Tarpeeksi kauan kun hän uskoi olevansa Vendla, niin muutkin alkoivat uskomaan, ja lopulta hän alkoi saamaan postinsakin Vendlana.

Onnea Vendlalle sinne jonnekin! 

Vendla nuorna morsiamena.

Vendla 70-vuotispäivänään

    

Tämä mökki Miekkatie 28:ssa toimi Vendlan asumuksena yli 40 vuoden ajan.

Vendlan pöytä. 

    

Minä noin 14-vuotiaana Vendlan mökin edessä.

 Vendlan ainoa jälkikasvu, isini Jorma Perukangas.

Vendlan viimeinen leposija Pitäjän kirkolla. Nyt paikalla on jo pitkään ollut hautakivi.

Vaaliesitteeni

 

Kaikissa paitsi yksipuoluejärjestelmissä valta vaihtuu yleensä vaaleissa

Yliopiston pääsykoe-Allardtia tahkotessani jäin jumiin teoriaan, jossa puhuttiin arvosykleistä. Arvojen syklillä tarkoitetaan sitä, että eri sukupolvilla vallitsevat erilaiset arvot, eikä "kehitys" ole mitään edistyksen suoraviivaista voittokulkua. Allardtin kirjassa Sosiologia I väitettiin, että seuraava sukupolvi (kirja päivitettiin viimeisen kerran 80-luvulla) tulisi olemaan edellistä, eli kirjan päivitysaikaan nuorta aikuissukupolvea konservatiivisempi. En tuolloin 35 vuotta sitten käsittänyt tai ainakaan halunnut käsittää tätä teoriaa, mutta nyt sukupolvi (biologisessa mielessä) myöhemmin Allardtin sanat ovat tulleet toteennäytetyiksi. Toki tämä on yleistys, seksuaalivähemmistöjen asian ja ympäristöaktivismin uuden sukupolven nostaessa päätään, ja ehkä biologisten sukupolvien suorittaman isänmurhan sijaan olisi paikallaan puhua ennemminkin Zeitgeistista tai kulttuurisista sukupolvista. 

Jokainen politiikkaa seurannut tietää, että kaikissa paitsi yksipuoluejärjestelmissä yleensä valta vaihtuu vaaleissa. Pitääkö siitä sitten päätellä, että ajan henki olisi muuttunut jotenkin oikeistolaisemmaksi ja konservatiivisemmaksi, että punavihreä hallitus vaihdettiin oikeistohallitukseen? Ei. Kyse on politiikan normaalista heiluriliikkeestä, jossa riittävän moni kansalainen, liikkuva äänestäjä haluaa vaihtelua. Kuitenkin poliittiset puolueet ovat vain päällysrakennetta Marxin sanoin, ja kyllä siellä pinnan alla oikeastikin kuohuu.

Moni minua asiaa lähempää katsellut ja enemmän tutkinut on todistellut sitä, että perussuomalaisuus, melonismi, orbanismi ja trumpilaisuus ovat elämäänsä pettyneiden ratkaisu, eräänlainen pyllistys yhteiskunnalle, jonka katsovat pettäneen heidät. Kun ei enää koeta olevansa relevantteja, entisellä koulutuksella tai sen puutteella ei saa töitä ja vanhat iskurepliikit eivät enää päde. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen osa analyysiä, sen alku. Nämä puolueet valjastavat puolelleen työväenpuoleisiin pettyneitä ja käyttävät käyttövoimanaan kulttuurisotia jo tutuksi tulleen muukalaisvihamielisyyden lisäksi. Kun tuntuu siltä, että ei ole enää headhuntereitten tai oikeastaan minkään kohderyhmää, niin olisiko Andrew Taten. Ja kun alakulttuurit pirstoutuvat entistä pienempiin osiin; esimerkiksi entisen kahden sukupuolisuuden ilmentymän lisäksi kirjaimia on niin paljon, että heikkopäisin ei osaa enää laskea. 

Kun samaan aikaan on pettynyt, vihainen, hämmentynyt ja kaikin puolin veneestä pudonnut olo, niin vaikka sille harmituksen aiheelle ei pystyttäisikään tekemään mitään, että enää ei ole markan bensaa, niin ainakin se harmitus voidaan hetkeksi unohtaa muistuttamalla, kuinka nurin ovat asiat, kun täti onkin setä ja Lakupekkaa ei enää saa, liekö Mustapekkaakaan. Vika ei kuitenkaan ole naapurin Muhammedissa, vaan pikemminkin Muskissa, Zuckerbergissa ja Bezosissa, jotka ovat naamioituneet osaksi ratkaisua, mutta he itse ovat ongelma. Heidän edustamansa rosvokapitalismi on lakkauttanut kokonaisia toimialoja, vienyt työntekijöiltä vessatauot ja luonut uudenlaisen paarialuokan. Sen paarialuokan pitäisi vanhan työväestön tavoin katkoa kahleensa ja yhtyä. Kongolaisen kaivosmiehen, nigerialaisen jätteitä lajittelevan lapsen ja uzbekinistalaisen kutojan asia on todellakin meidän asiamme, sillä heidän työnsä valuu pyramidihuijaukseksi muuttuneessa ryöstökapitalismissa näille rosvoille, joita miljardööreiksi nimitetään.

Tämä teksti julkaistiin hieman lyhennettynä eilisessä (5.3.) Uusimaassa.

STOP lumenkaatopaikka! Hiihtolomatapahtuma Maunulassa to 20.2.

Tervetuloa hiihtolomalla perheliikuntatapahtumaan Maunulan kentälle, Maunulan Majan lähistölle torstaina 20.2. alkaen kello 14! Opasteet kohti Hämeenlinnanväylää. Säähän sopivaa reippailua, jonka lomassa tietoa aiotusta lumenkaatopaikasta. Taimenpuron tarkkailua, alueeseen tutustumista. Pulkkailua, lumikenkäilyä tai hiihtoa sekä lumiukkojen tekoa, mutta jos talviurheilu ei onnistu niin esim. frisbeegolffia ja muita tarkkuuslajeja tai keppihevosagilityä. Omat kepparit mukaan!

Porvoonkorpi-ilta ja metsäaiheinen kuntavaalipaneeli 18.3.2025

Itä-Uudenmaan Luonnon- ja Ympäristönsuojeluyhdistys (IULY) ja Porvoon Seudun Lintuyhdistys (PSLY) järjestävät yhdessä tuleviin kuntavaaleihin liittyen Porvoonkorpi-illan tiistaina 18.3.2025.

Tilaisuuden avauspuheenvuoron pitää Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman. Esityksen Porvoon itäisestä viherkehästä, Porvoonkorvesta, pitää PSLY:n suojeluasiantuntija Mauri Leivo. Tilaisuudessa on myös metsäaiheinen kuntavaalipaneeli, johon osallistuu kuntavaalien ehdokasryhmien edustajia. Tilaisuuden juontaa YLE:n aluepäällikkö Mikael Crawford.

Aika: Tiistai 18.3.2025 klo 18.00 alkaen (ovet aukeavat klo 17.30). Tilaisuuden kesto on n. 2 tuntia.

Paikka: Linnankosken lukion auditorio, Piispankatu 24-26, Porvoo

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Porvoon kaupungin metsien suojelusta Linnankosken lukion auditorioon. Osallistumalla voit vaikuttaa Porvoon kaupungin metsien tulevaisuuteen ja Porvoonkorpi-vision toteutumiseen, niin itse tilaisuudessa kuin sitä seuraavissa kuntavaaleissa!

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä

Valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja ja keruutuoteneuvoja hakee töitä. Asun Porvoossa, eikä autoa ole käytettävissä, joten säteeltä pääkaupunkiseutu-Sipoo-Askola-Porvoo-Loviisa.

Taustani on etupäässä julkisesta hallinnosta: sairaalamaailman tukipalveluista ja koulutussuunnittelutöistä, mutta olen myös tehnyt erilaisia konsulttiselvityksiä esim. nuoriso-, vanhus- ja vammaispalveluista. Tunnen työsuojelua ja Rakennuslakia hyvin. Kokemusta järjestötoiminnasta on kertynyt paljon, ja kaikkea tekemistäni määrittää tutkijan ja aktivistin eetos.

Omat intohimonkohteeni liittyvät luontoon, etenkin metsäluontoon ja konserttimusiikkiin. Luen ja lasken poikkeuksellisen sujuvasti ja kirjoitan mistä tahansa. Vedän luontoretkiä - etenkin sieni-, marja- ja villiyrtti-, teen kannanottoja, hallintovalituksia ja selvityksiä, kartoitan liito-oravia ja kirjoitan musiikista. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, joten minulle on luonnollista kyseenalaistaa itsestäänselvyydet ja ajatella ns. boksin ulkopuolelta. 

Pienkeräys alkaa Riistavuoren metsän puolesta

Kaupunginvaltuusto päätti rakentaa Riistavuoren metsään asukkaiden vastustuksesta huolimatta ja vaikka metsän luontoselvitykset ovat olleet puutteelliset. Kaupunkiluontoliike ry. valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Kaupunkiluontoliike on myös valittanut englantilaisesta koulusta, joka sijoittuu Riistavuoren liito-oravien alueen päälle. Aloitamme rahankeruun oikeuskulujen kattamiseksi. Mikäli varoja jää yli, käytämme ne muihin Läntisen bulevardikaupungin rakentamisen alle jäävien metsä-ja puistoalueiden puolustamiseen ja luontokartoitusten teettämiseen.

Keräykseen käytettävän pienkeräystilin tilinumero on FI43 1609 2990 4787 02 ja Poliisihallituksen pienkeräysluvan numero on RA/2025/100.

Helsinki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravista

 Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen. 

Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka. 

Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi.

Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista toinen Helsingin virallisista liito-oravakartoittajista eli ostokartoittaja Esa Lammi (tämä homma on ulkoistettu Enviro Oy:lle) vastasi epäilevänsä, että liituri voisi hyvinkin pesiä lähellä polunhaaraa olevissa linnunpöntöissä. Tämä kävi minullakin mielessä. Papanoita on levinnyt sen verran laajalle, että kyse on ilman muuta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, sellaisesta, joka on luontodirektiivissä suojeltava.

Sen lisäksi, että Kumpulanmäki on mitä ilmeisimmin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, se myös toimii Flooranpuiston liito-oravien dispersaalina. Flooranpuisto sijaitsee toisella puolella Kustaa Vaasantietä, ja ei ole liito-oravalle temppu eikä mikään liitää edes vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitse. Liitosuunta on pääsääntöisesti Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon, sillä Kumpulanmäki on kytkeytynyt muihin liito-orava-alueisiin, mutta Flooranpuisto olisi muuten eristyksissä muilta liitureiden alueilta, ellei olisi Kumpulanmäkeä. Toiseksikin, Kumpulanmäki on ylempänä kuin Flooranpuisto, joten sekin puoltaa sitä, että pääliitosuunta on Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon. Liitomatka on Google Earthin perusteella nelisenkymmentä metriä. Flooranpuisto on allaolevassa kartassa vihreä alue, ja siellä olevan yhteyspuun koordinaatit ovat osapuilleen 6675851/387265 (kartasta paikannettu).

 

Alempi kuva esittää todennäköistä yhteyspuuta (oik.). Sen juurella on runsaasti liito-oravanpapanoita.

Paitsi Kumpulanmäellä, myös Flooranpuistossa on papanoita usean puun juurella, kuten oheiset laji.fi-portaalin havainnot osoittavat. Mielenkiintoista kyllä, toinen havainnoijista on ollut entinen Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Tuomas Lahti, joka on vienyt tietonsa mukanaan nykyiselle työnantajalleen Uudenmaan ELY-keskukseen. Tuomas was here aivan äskettäin. 

Helsingin kaupunki ei ole teettänyt kunnollista luontoselvitystä Kumpulanmäen alueelle, ja koko alue on jätetty pois Helsingin viimeisimmästä liito-oravakartoitusraportista. Tämä on merkillistä, jos kuitenkin on ollut Helsingin käyttämien "validioitujen" liito-oravakartoittajien tiedossa se, että liito-oravat käyttävät aluetta ja että kaikki viittaa siihen, että siellä on EU:n luontodirektiivillä suojeltu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kumpulanmäen kaavoitukseen ei olla edes haettu poikkeuslupaa ELY-keskuksesta, jollaista ei voitaisi myöntää, sillä on vähintäänkin Tuomas Lahden tiedossa, että alueella on liito-oravia.

Mitä ihmeen liito-oravanpapanoita? Kas tässä malliksi yksi Kumpulanmäeltä löytynyt, hieman jo kosteissa, nollan molemmilla puolilla edestakaisin sahaavissa sääoloissa vettynyt papana.

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille!

Vaadimme, että Helsingin Keskuspuistossa luonto- ja ulkoilualueella vuosia väliaikaisena toiminut likaisen lumen vastaanottopaikka siirretään muualle. Luontoalueella sijaitseva alue tulee palauttaa kokonaisuudessaan alkuperäiseen tarkoitukseensa: Voimassa olevan asemakaavan mukaisesti kaupunkilaisten retkeily- ja ulkoilualueeksi!

Aluetta (pinkki alue kuvassa) tulee kehittää retkeily- ja ulkoilutarkoitukseen sopivaksi, sekä lisätä luontoa kyseisellä alueella sen hävittämisen sijaan. Helsingin kaupungin tulee kunnioittaa ja vaalia Keskuspuiston luonto- ja ulkoilualueita, eikä toiminnallaan tuhota niitä. Keskuspuistoa ei tule pienentää enää yhtään nykyisestä!

Mistä tässä on kyse?

Helsingin kaupunki on käyttänyt vuosien ajan Keskuspuistossa Maunulassa retkeily- ja ulkoilualueeksi kaavoitettua aluetta väliaikaisena likaisen lumen vastaanottopaikkana. Paikasta on käytetty nimeä Metsäläntien tilapäinen lumenvastaanottopaikka. Kyseinen alue on retkeily- ja ulkoilualueella sijaitseva kenttäalue metsäisine lähiympäristöineen. Aiemmin alueella oli niitty.

Keskuspuisto on erityinen luonto- ja virkistysalue. Likaisen lumenvastaanottopaikan sijainti Keskuspuistossa tai edes sen reunamilla, ei ole sopiva lumen vastaanottoon ja varastointiin millään tavalla toteutettuna. Tilapäinen lumenvastaanottoalue otettiin tähän käyttöön nimenomaan väliaikaisena ratkaisuna. Väliaikaisuus tarkoittaa sitä, että väliaikaisuus myös loppuu. Näin ei ole nyt tapahtumassa, vaan Helsingin kaupunki suunnittelee tekevänsä ratkaisusta pysyvän. 

Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Keskuspuistossa. Aivan alueen läheisyydessä on arvokkaita ja suojeltavia metsäalueita sekä Haaganpuro, joka on muiden luontoarvojensa lisäksi erittäin uhanalaisen Suomenlahden taimenen elinaluetta.

Varsinaisia suojeltavia luontoalueita suojaamaan tarvitaan aina myös suojavyöhyke. Suoja-alue saadaan kun alue palautetaan takaisin retkeily- ja ulkoilukäyttöön. Suojavyöhykkeet ovat yhtä tärkeitä kuin suojeltavat alueet, sillä ne estävät suojeltavien alueiden monimuotoisuuden heikkenemisen.

Metsäläntien tilapäiselle lumenvastaanottopaikalle on tuotu lumikuormia asemakaavan vastaisesti talvesta 2010–2011 alkaen tiettävästi noin 10 000 kuormaa talvessa, ja nyt hankkeen verkkosivujen mukaan lumimäärä on tarkoitus kasvattaa vähintään kolminkertaiseksi. Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu noin 30 000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300 000 m3 likaista lunta. Lisäksi kuorma-autoliikenne alueella lisääntyy talvisin. 

Vuosien ajan vastaanottopaikalta sulanut likainen vesi on valunut Haaganpuroon, Puron valuma-alue on laajuudeltaan noin 10,8 km2. Puro laskee kyseessä olevan lumenvastaanottopaikan ohi Pikku Huopalahteen, josta on kapea vesiyhteys Seurasaarenselälle, siis mereen. Kaupunki on esittänyt alueelle suodattimia. Riski siihen, että lähialueet ja luonto ympärillä saastuvat, on olemassa, vaikka alueelle rakennettaisiin jonkinlaisia suodattimia.

Lumessa on monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH-aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Lumet sulavat hitaasti useita kuukausia kevään ja kesän aikana, ja puita on rakennushankkeen vuoksi tarkoitus kaataa alueen reunoilta.

Helsingin kaupunki suunnittelee alueelle kaavamuutosta tämän mahdollistamiseksi. Kaupungin suunnitelma lohkaisee ison alueen hyvin keskeiseltä alueelta Keskuspuistoa. Tämä vaikuttaa merkitsevästi myös ympäröiviin Keskuspuiston luonto- ja virkistysalueisiin. Lohkaistava maa-ala rikkoo pahasti Keskuspuiston yhteneväisyyttä ja jatkuvuutta kaupunkilaisia yhdistävänä yhtenäisenä luontoalueena. Tämän voi todeta katsomalla vaikka kaupungin omia karttatiedostoja hankkeesta.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vastustamme kaavamuutosta. Alue on kaavoitettu kaupunkilaisten virkistyskäyttöön, jona sen täytyy säilyä jatkossakin. Ulkoilijoiden ja hiihtäjien suosima Maunulan Maja on aivan alueen vieressä. Samasta paikasta Keskuspuistoa lähtee talvisin runsaasti hiihtolatuja. Alueella liikkuu kaikkina vuodenaikoina runsaasti ulkoilijoita. Alueella kulkee myös suosittu pyöräreitti. Tämä alue tulee olemaan hyvin toisenlainen, jos sen yhteydessä on pitkälle kesään likaisia lumikasoja ja pysyvän lumenvastaanottopaikan vaatimaa infrastruktuuria. Sellainen maisema ei kutsu luontoon.

Keskuspuisto on erityinen luontoalue keskellä Helsinkiä, se kulkee vihreänä kaistaleena läpi kaupungin, ja tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden ulkoiluun, urheiluun ja luontokokemuksiin. Sen tulee säilyä sellaisena myös tuleville sukupolville. Tuhotun luonnon palauttaminen on hyvin paljon työläämpää tai mahdotonta verrattuna sen suojelemiseen ajoissa.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vaadimme, että Keskuspuistossa olevia luontoalueita sekä virkistykseen, ulkoiluun, retkeilyyn ja vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja alueita ei uudelleenkaavoiteta, eikä oteta mihinkään muuhun kuin edellä mainittuihin käyttöihin. – Ei nyt, eikä jatkossa. 

Alue ja suunnitelmat Helsingin kaupungin sivuilla: https://kartta.hel.fi/?link=eipevg

Hanketta ovat vastustaneet tahollaan myös muun muuassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Keskuspuistoryhmä, Kaupunkiluontoliike ry ja Suomen latu ry.

Helsingin kaupungin suunnitelmia vastustavat myös Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry sekä Maunulan Maja.

 

Adressin taustalla:

Susanna Pitkänen / Keskuspuistoryhmä, Maunulan luontopolku

Manki Perukangas / Kaupunkiluontoliike ry

Mina Laamo / Dokumentaristi, elokuvaohjaaja

Viveka Backström / Keskuspuistoryhmä

Adressin pääsee allekirjoittamaan allaolevassa osoitteessa:

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! - Adressit.com