Vuorotteluvapaan
tarkoitus on antaa työnteosta maksimissaan 359 päivän paussi, jona
aikana työntekijä lataa akkujaan parhaaksi katsomallaan tavalla: lähtee
vaikka reppumatkalle, kirjoittaa (väitös)kirjan, treenaa maratonille,
opettelee talonrakennusta
tai sitten ei tee mitään, jos lepoa ja rentoutumista ei katsota
tekemiseksi. Tämä mahdollisuus on varattu kuitenkin vain vakituisissa
työsuhteissa olevien nautintaoikeudeksi, sillä eihän ei-mistään tarvita
taukoa, right?
Kuitenkin työnhaku on työttömän työtä. Niin myös pätkätyöläisenkin, ja epätyydyttävässä vakituisessa työsuhteessa olevan. Voi
vakituinen työ olla yksitoikkoisuudessaan kuormittavaa (en tiedä tästä
mitään, sillä tähänastisen elämäni pisimmät yhtäjaksoiset - ja nekin
pätkittyinä - työsuhteet ovat olleet alta kahden
vuoden mittaisia), mutta jatkuva pelkoperseisyys seuraavan kuukauden
vuokran, lainanlyhennyksen, luottovelan (jota pätkätyöläiselle herkästi
kertyy aina kun hän joutuu tekemään suurempia hankintoja) tai
elatusapujen kanssa vaatisi sekin mahdollisuutta puhaltaa
joskus peli poikki.
Onneksi on sentään ansiopäiväraha. Se on pätkätyöläisen
vuorottelukorvaus. Tosin töitähän silloin pitäisi hakea, minkä prosessin
koko- ja jokapäiväisyydeltä sentään onneksi pelastaa huippuosaajuus.
Tarkemmin sanoen, ansiopäiväraha on työpaikkojen väliin pudonneen
akateemisen pätkätyöttömän vuorottelukorvausta.
Itse asiassa ansiopäiväraha on ammattiliittojen pätkätyöttömille luoma
etuoikeutettu järjestelmä, sillä sitä voi saada 500 päivää kun taas
vuorottelukorvausta voi saada vain 359 päivää. Järjestelmä siis arvottaa
työttömyyden - jolloin työkyky voi romahtaa olemattomiin
-arvokkaammaksi eli siis kannustettavammaksi kuin työkyvyn kohentamisen
tai palauttamisen, mikä kai on ollut vuorotteluvapaan tarkoitus. Tämä
onkin ainoa ammattiliittojen pätkätyöttömille suotu etuisuus.
Koetin muuten tarkistaa, tarkoittaako 359 päivän vuorotteluvapaa
työpäiviä vai kaikkia päiviä. Sitä ei sanottu missään. Voiko työnantaja
tulkita tämän moniselitteisyyden työntekijän tappioksi?
Yleensä, kun sanotaan päivä, tarkoitetaan kaikkia 7 päivää viikossa. Kun sanotaan arkipäivä, tarkoitetaan 6 pv viikossa, tai arkipyhäviikkoina vähemmän. Kun tarkoitetaan työpäiviä (työttömyyspäiväraha), se ilmaistaan 5 pv viikossa. Ainakin ennen oli näin.
VastaaPoista