Olen instrumentaalimusiikin varaukseton ystävä, ja minulle laulukin on yksi instrumentti muiden joukossa. Usein se, että joku erehtyy avaamaan suunsa, pilaa jopa laulettavaksi tarkoitetun musiikin minulta, kuten käy vaikkapa Wilhelm Furtwänglerin polttavan intensiivisessa Lemmenkuolossa Wagnerin Tristanissa.
En yleensä ole ymmärtänyt, miksi juuri laulu on kaikista taidemuodoista suosituin niin että siitä järjestetään sen seitsemää kilpailuakin. Olen usein kokenut laululyriikat musiikin käyttöohjeiksi, eikä oma fantasiani, joka haluaa liittää vapaasti musiikin omiin kokemuksiini ja tunnelmiini, tarvitse niitä, vaan sanoitukset häiritsevät vapaata kiinnittymistä.
Mutta, mutta. Säännöstä on pari poikkeusta. Caruson laulama Helmenkalastajan aaria tai Una furtiva lacrima sisältävät niin paljon herkkyyttä, että ne melkein menevät rikki, ja Kathleen Ferrierin Mahler on hänen omaa joutsenlauluaan.
Olen usein vierastanut oopperamusiikkia alleviivaavan ja miltei kornin melodramaattisena. Mutta kyllä se saa olla melodramaattista, jos sen laulaa niin tosissaan kuin Maria Callas, paino yhdyssanan jälkimmäisellä osalla. Kaikesta oopperamusiikista eniten melodraamaa on Puccinissa, ja enemmän sitä ei löydy kuin Manon Lescaut'n loppukohtauksessa Sola, perduta, abbandonata.
Vaikkei tietäisikään, että kohtauksessa yksin jätetty, hylätty nainen purkaa kuolonahdistustaan, niin Maria Callasia kuunnellessa on selvää, että nyt tehdään kuolemaa, kuten oopperoissa piintyneen eikä ihan perättömän huhun mukaan yleensäkin. Kaikki muu oopperalaulaminen ja muut laulajat ovat tämän rinnalla rokokoosievistelyä.
Ei tarvitse kuunnella kuin yksi ääni, alkaen kohdasta 4:23. Sitä on mahdotonta kuunnella tärisemättä ja vailla tuskanhikeä. Tässä yhdessä äänessä tiivistyvät sekä päähenkilö Manonin kohtalo että koko oopperamusiikin inhimillinen merkitys taidemuotona. Jo tämä seitsemään sekuntiin tiivistynyt suurin mahdollinen samanaikainen tuska, kauhu, pelko ja haavoitettu ylpeys riittäisivät tekemään Maria Callasista kuolemattoman.
Manonin aarian Maria Callasin laulamana voi kuunnella klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti