En saadakseni ystäviä. Jotkut tuttavistani - eivät sentään oikeat ystäväni - saattavat kriisiyttää tuttavuutemme kirjoitusteni perusteella. Pahoittelen, mutta tarkoitukseni ei ole ollut pahoittaa heidän mieltään sen paremmin kuin miellyttääkään heitä. Oikeat ystäväni tuntevat minut ja osaavat suhteuttaa minut ja sanomiseni toisiinsa. He eivät kirjoitteluistani säiky; he, jotka säikkyvät, sietävätkin mennä.
Ilmaisen asioista oman, ja vain oman käsitykseni. Siitä sopii tykätä tai olla tykkäämättä.
Kirjoitan ensisijaisesti itseilmaisuterapiana, hahmottaakseni ja jäsentääkseni sitä maailmaa, jossa elän, ja sitä ahdistusta ja epätietoisuutta, jota siinä maailmassa eläminen minussa aiheuttaa. Tekstini ovat ääneen ajattelua, pyörittelyä, ihmettelyä. Jos joskus herätän ajatuksia jossakin tai pakotan jonkun oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, se on vain plussaa, samaten se, jos onnistun vaikuttamaan johonkin asiaan haluamallani tavalla tai suuntaamaan osaltani keskustelua jossakin aiheessa. Se onkin sitten jo toiveajattelua.
Toki osallistumissauruksena ja elämäntapa-aktivistina tunnistan vaikuttamisen paikan, ja en kai ole niin kahjo, että jättäisin sellaisen käyttämättä, mikäli tunnistan asialla olevan mitään merkitystä tai arvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti