Ovatko he opettajia, kouluavustajia, kuraattoreita, lääkäreitä, kotipalvelutyöntekijöitä, hoitajia, lastentarhanhoitajia vai kirjastovirkailijoita kenties?
Mikä heitä kaikkia yhdistää? He ovat ihmisiä, joiden roolina on huolehtia siitä, että kunnalliset peruspalvelut pyörivät.
Näistä kunnallisista peruspalveluista ovat kaikkein riippuvaisimpia pienet, syrjäiset haja-asutuskunnat, koska niiden koko olemassaolo on niistä riippuvainen. Helsinkiin tullaan muutenkin, mutta esimerkiksi Askolasta - joka edes ei ole Suomen mittakaavassa kuin poronkuseman päässä Helsingistä, saati Porvoosta - saadaan sammuttaa valot, jos sieltä keksittäisiin lopettaa toisen asteen koulutus, sillä tämä varmistaisi sen, että ei sinne enää lapsiperheitä muuta.
Tällöin ei enää tarvitsisi kysyä, kuka sammutti valot. Sipilä sammutti. Olisi Suomen suurimman kuntapuolueen nokkamiehen - jos kenen - luullut tietävän sen, että kunnille peruspalvelut ovat elinehto.
Julkinen sektori ei toki tuota yhtä paljon bruttokansantuotteeseemme kuin yksityinen sektori, mutta ei se ole työntekijöiden vika, että palveluiden tuottavuuden laskeminen ei tapahtu yhtä suoraviivaisesti kuin tavaratuotannon. Julkinen sektori ei nimittäin tuota lisäarvoa, vaan arvoa: palveluita kuntalaisille, kansalaisuutta, osallisuutta, mahdollisuuksia ja tasa-arvoa.
Hesarin jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Kirjoitukseni julkaistiin tämän aamun Uusimaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti