keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Uskonto on osa yhteiskuntaa, ei päinvastoin


Kun uskontoministeri Räsänen on huolissaan siitä, että tulevassa lukiouudistuksessa uskontotuntien määrä on vähentymässä, hänen ei tarvitse olla huolissaan, sillä yhteiskuntaopille ollaan varattu lisätunteja. Toki vieraiden kulttuurien ymmärtämisessä auttaa näiden uskontojen ymmärtäminen, mutta ei se ole Räsäsen huolenaiheena.

Esimerkiksi Syyriaa terrorisoiva Isis on yhteiskunnallinen ilmiö ensisijaisesti, eikä tarvitse olla marxilainen ymmärtääkseen, että uskonto on - tässä tapauksessa - päällysrakenne. Sama pätee törppömedioiden yleisesti jakamaan huoleen militantista islamista, joka on syrjäytymisen heijastumaa. Uskonto ei siis ole syrjäytymisen syy, vaan uskonnollisuuden saamat radikaalit ilmenemismuodot sen heijastumia.

Uskonto voi olla selittävä tekijä ja motivaattori ihmisten toiminnalle, mutta ei perimmäinen syy. Uskonto on yksi kulttuurinen ilmenemismuoto, mutta vain yksi, ja kulttuuri on yksi yhteiskunnallisista instituutioista, mutta vain yksi; tosin siihen kuuluvat myös kyseiselle yhteiskunnalle tyypilliset normit ja uskomukset, joita on paljon muitakin kuin uskonnollisia, vaikka uskonnolliset normit onkin usein sisäistetty ja yleistetty maallistuneiksi normeiksi. Hyvä esimerkki tästä on protestanttinen etiikka.

Peräänkuuluttaisin siis lukutaitoa syiden ja seurauksien erottamiseksi, aloittaen uskontoministeristä. Aivan kuten yhteiskunta ei ole osa jalkapalloa - paitsi Brasiliassa, ei se myöskään ole osa uskontoa, ei edes Afganistanissa, Israelissa tai Iranissa. Sielläkin ihmiset elävät, rakastavat ja tekevät työtä yhteiskunnallis-poliittisten järjestelmien vaihtuessa.

Uutisen lukiouudistuksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.






 


5 kommenttia:

  1. Uskontojen ja erityisesti oman uskonnon opiskelu on välttämätöntä siksi, että vain sen avulla voi ymmärtää uskonnon todellisen merkityksen. Tätä merkitystä kirjoittaja ei selvästikään tavoita ja on siis itse esimerkki siitä, miten pahoin uskontotaidoton henkilö maailman ilmiöitä tulkitessaan erehtyy.

    VastaaPoista
  2. Sinua vaivaa länsimainen perspektiiviharha.

    VastaaPoista
  3. Islam eroaa uskonnoista siten että se on uskonnon lisäksi valtiovalta, tuomioistuin ja poliittinen systeemi ja instituutio.

    Islamin usko on siis vain osa islamilaista yhteiskuntaa.

    Vertailun vuoksi onhan kristillisessäkin yhteiskunnassa kirkon määrittelemiä rikoksia, kuten vaikka aviorikos, mutta ei niistä yhteiskunta tuomitse kuten islamilaisessa valtiossa.

    VastaaPoista
  4. Uskonnon todellisen merkityksen? Yhteiskunnallisen, psykologisen, kulttuurisen, minkä, kenelle?

    Islam on toki keskeinen osa valtiojärjestystä ainakin Iranissa, aivan samoin kuin juutalaisuus Israelissa ja katolilaisuus Irlannissa, ja uskonnollisuus yleensä USA:ssa.

    VastaaPoista
  5. Uskonto ei ole päällysrakenne vaan peruskivi. Uskonto ei ole yhteikunnan ilmaus vaan jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan. Tämä meni Marxilla pieleen.

    Enemmän kuin mitään muuta yhteiskunnat ovat uskontonsa näköisiä. Jokainen luterilainen yhteiskunta on Ruotsi. Jokainen katolinen yhteiskunta on Italia. Jokainen kalvinistinen yhteiskunta on Sveitsi. Jokainen ortodoksinen yhteiskunta on Kreikka. Jokainen sunni-islamilainen maa on Saudi-Arabia. Jokainen shiiaislamilainen maa on Iran. Jokainen buddhalainen maa on Thaimaa. Uskonto on näillä kaikilla yhteiskunnilla se yhteinen nimittäjä.

    Uskonto luo kulttuurin. Uskonnon eettiset käsitykset, ihmiskuva, suhde hengelliseen ja maalliseen sekä normit ovat se peruskivi, jonka päälle yhteiskunta rakentuu. Ja jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan. Islam ei ole seuraus islamilaisten maiden yhteiskunnallisesta alennustilasta vaan sen syy.

    Ja tämän ymmärtäminen - se, että uskonto luo yhteiskunnan eikä päinvastoin - auttaa havainnollistamaan että mikä islamilaisissa maissa on vikana.

    VastaaPoista