Juuri
tähän Ollin mainitsemaan seikkaan on PerSujen viimeaikainen menestys
perustunut ja siihen tulee perustumaan myös Keskustan oletettu tuleva
vaalivoitto: vedotaan turvallisuuteen, johonkin sellaiseen,
joka on oikeasti jo kadonnut: maakuntien Suomeen, joka koostuu kylistä,
joiden keskellä on kirkko. Kokoomuksenkin menestys on perustunut
tunteisiin; he ovat välittäneet hyvää fiilistä ja heihin on kiva
samastua, ajatellen, että kultapölyä tarttuisi vähän omaankin
turkkiin. En tarkkaan ymmärrä, mihin Demarit vetoavat, mutta hekin ovat
menneisyyspuolue, jonka missio ammattiperusteisesta hyvinvointivaltiosta
on tullut ylikypsäksi.
Jos puolue ei välttämättä vetoa suoraan menneisyyteen, ainakin se vetoaa juuriin ja perinteeseen, siksi ruotsalainen kansanpuolue onnistuu pitämään kannattajistaan kiinni niin tiukasti, sillä perinne ja juuret ovat suunnilleen yhtä kuin identiteetti. Nykyihmiselläkin on juuret, joten ei perinne ole pelkkä historiallinen reliikki. Vasemmistoliitto taas taiteilee yksi jalka menneisyydessä, toinen tulevaisuudessa, mistä ei pidä tehdä päätelmää, että he seisoisivat tukevasti nykyhetkessä. Kun toinen jalka on syvällä metallivalimossa, toinen taas kurkottelee auringonnousuun, sinne, minne Vihreätkin.
Vihreät eivät ole koskaan ulosmitanneet potentiaalista kannatustaan, koska me emme vetoa tunteisiin, puhuttele henkilökohtaisella tasolla kuin niitä marginaalihipstereitä, jotka me olemme jo voittaneet puolellemme ja joiden vuotamista Vasemmistoliittoon on tarkasti varottava. Vihreät ovat ainoa puolue, jonka politiikka perustuu tulevaisuuteen: kestävään kehitykseen, tasa-arvon edistämiseen, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, työelämän muutostarpeiden ennakointiin. Tulevaisuus ei oikein ole mennyt kaupaksi, koska epävarmuuteen on hankala perustaa identiteettiä, tai kyllä voi, minä, jos kuka perin juuri prekarisoituneena sen tiedän. Vihreiden pitäisi siis löytää vastaus useimpien äänestäjien turvallisuushakuisuuteen, tarjota keino ankkuroida identiteetti johonkin pysyvään tai ainakin varmaan.
Jos puolue ei välttämättä vetoa suoraan menneisyyteen, ainakin se vetoaa juuriin ja perinteeseen, siksi ruotsalainen kansanpuolue onnistuu pitämään kannattajistaan kiinni niin tiukasti, sillä perinne ja juuret ovat suunnilleen yhtä kuin identiteetti. Nykyihmiselläkin on juuret, joten ei perinne ole pelkkä historiallinen reliikki. Vasemmistoliitto taas taiteilee yksi jalka menneisyydessä, toinen tulevaisuudessa, mistä ei pidä tehdä päätelmää, että he seisoisivat tukevasti nykyhetkessä. Kun toinen jalka on syvällä metallivalimossa, toinen taas kurkottelee auringonnousuun, sinne, minne Vihreätkin.
Vihreät eivät ole koskaan ulosmitanneet potentiaalista kannatustaan, koska me emme vetoa tunteisiin, puhuttele henkilökohtaisella tasolla kuin niitä marginaalihipstereitä, jotka me olemme jo voittaneet puolellemme ja joiden vuotamista Vasemmistoliittoon on tarkasti varottava. Vihreät ovat ainoa puolue, jonka politiikka perustuu tulevaisuuteen: kestävään kehitykseen, tasa-arvon edistämiseen, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, työelämän muutostarpeiden ennakointiin. Tulevaisuus ei oikein ole mennyt kaupaksi, koska epävarmuuteen on hankala perustaa identiteettiä, tai kyllä voi, minä, jos kuka perin juuri prekarisoituneena sen tiedän. Vihreiden pitäisi siis löytää vastaus useimpien äänestäjien turvallisuushakuisuuteen, tarjota keino ankkuroida identiteetti johonkin pysyvään tai ainakin varmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti